Yksi pieni rasti

Uusi viikko on saatu aloille ja samalla se on jo melkein ohi. Huomenna olisi viikon viimeinen työpäivä ja keskiviikkona onkin jo suuntana Budapest. Budapestista pitäisi kotiutua sitten jälleen sunnuntaina ja maanantaina pitäisi olla virkeänä lähdössä töihin. No virkeästi en tiedä, mutta lähdössä kuitenkin. Tämä siis lienee viikon ensimmäinen ja viimeinen postaus, ellei sitten Unkarissa törmää esimerkiksi langattomaan verkkoo, jota voisi “lainata”.

Kuvat viikonlopulta saavat muuten vielä odottaa, koska Flickr ilmoitti että kuukauden kapasitetti on ummessa. Eipä tässä olekkaan enää kuin huominen tätä kuuta jäljellä. Pitää sitten ensi viikolla laittaa enemmälti kuvia. Tänään muuten sattui hauska tapaus, kun työpaikan ruokalassa minulle tultiin sanomaan että tunnistin sinut blogin kuvista. Tuli ihan julkkis olo. Kyseinen henkilö on kyllä lähetellyt kanssani jo aiemmin sähköpostia, joten ihan uusi tuttavuus ei ollut kyseessä.

Saatanan hannuhanhet, en paremmin sano. Tämä hopea on häpeä, koska tämä peli oli täysin voitettavissa. Tänään Suomi joutui pelaamaan ensimmäistä kertaa tässä turnauksessa tappio asemassa ja samalla tuli todistettua miksi Westerlund on hyvä kakkosvalmentaja. Jos Summanen olisi ollut penkin takana, olisi kolmannen erän alun tuurimaalista vielä noustu voittoon. Valmentajalla pitää olla kanttia huutaa ja piiskata joukkuetta kun siihen on aihetta. Westerlundista ei tähän selkeästikkään ole. Ja juuri tästä syystähän Summanen sai potkut - hän kun tarpeen tullen huusi ja piiskasi joukkueen voittoon.

Joka tapauksessa tämän päiväinen matka taksilla kotiin oli varmasti historian hiljaisin. Onneksi taksikuski ymmärsi oman parhaansa ja piti suunsa kiinni kun murjotimme taksissa. Saattoihan tuo ehkä vähän ihmetellä murjotusta.

Tältä päivältä olisi arsenaalissa myös komea kuvakavalkadi, joka saa nyt odottaa, että tappiosta vähän toivutaan.

Päivällä Dublinin keskustassa on ollut mellakka, jossa oli ilmeisesti ottanut yhteen Brittiläis-mieliset, Irlantilaiset sekä poliisit. Helsingin Sanomat kertovat tämän päiväisistä tapahtumista vain suht pienessä jutussa, eikä asiasta kerrota edes etusivulla. Täällä juttu näkyy luonnollisesti aivan eri mittakaavassa eikä uutisiin juuri muuta mahdukkaan. Tuntuu uskomattomalta nähdä uutisissa ihmisten riehuvan järjettömästi paikoissa, joissa on itsekkin useasti kävellyt.

Täytyy kyllä vähän ihmetellä Irlannin viranomaisten toimintaa tässä tapauksessa. Luulisi, että Irlannin ja Pohjois-Irlannin historian tuntien, ei Pohjois-Irlantilaisten edes annettaisi järjestää täällä mitään marsseja. Toisaalta koko järjetön väkivalta ja omaisuuden tuhoaminen tuntuu joka tapauksessa täysin järjettömältä, ainakin näin Suomalaisin silmin katsottuna. Asiaa voisi melkein verrata (Brittiläisiin) jalkapallo-huligaaneihin - miten ihmeessä jotkut jaksaa riehua jalkapallon takia? Ehkäpä siksi, että itse peli on niin tylsä, että jännitystä pitää hakea riehumisesta? Mutta ehkäpä nämä kertoo jotain näiden kahden saarivaltion luonteestakin.

Itse ei kuitenkaan tänään oltu keskustassa eikä jouduttu mellakkaan. Sen sijaan päivä meni vähän vaatteita shoppaillen sekä elokuvissa, jossa kävimme katsomassa kerrassaan loistavan Lucky Number Slevinin. Huomenna olisi sitten ohjelmassa jännittävä kiekkofinaali Suomi-Ruotsi. Kasvomaalit on jo ostettu ja aamupäivällä suuntaamme hyvissä ajoin jälleen Wool Shediin peliä seuraamaan. Tunnelma on varmasti katossa siitäkin huolimatta, että peli tulee jo kello 13.00 päivällä. Paikalle kun on tulossa paljon sekä Suomalaisia, että Ruotsalaisia. Mutta kävi pelissä miten tahansa, siitä tuskin kuitenkaan mellakkaa seuraa.

Vaikka sitä kuinka koitin välttää, niin ihan Olympialaisista, ja varsinkin lätkästä, bloggaamiseksihan tämä on nyt menny. Sen verran kuitenkin oli itse kuria, että en taas otsikoinut merkintää lopputuloksella, vaikka houkutus oli kyllä suuri. 4-0. Kylläpäs kuulostaa hyvältä.

Seuraavassa tarinaa Suomi-Venäjä pelistä näin Irlannin kamaralta, tällä kertaa vieläpä kuvilla terästettynä. Tällä kertaa olimme ajoissa liikkeellä ja jo kuuden aikaan Wool Shedissä, josta onkin muodostumassa näin Olympialaisen lätkäpelien vuoksi kantapaikka. Kahden tunnin odotus aika ennen peliä käytettiin hyväksi mm. syömällä, juomalla sekä sisustamalla baari kotoisammaksi.

Töistä otimme mukaan Suomen lipun, jonka henkilökunnan suosiollisella avustuksella kiinnitimme kaiteeseen. Pelin alkuun mennessä paikka ehtikin kertyä ääriään myöten täyteen. Ilmeisesti sana paikasta on kiirinyt. Ottelun lähetys alkoikin juhlallisesti Maamme-laululla, johon lähes koko runsas lukuinen Suomalais-yhteisö yhtyi. Vastaavaa tunnelmaa saa varmasti Suomestakin hakea ja nyt kuitenkin ollaan Irlannissa, jossa jääkiekko on yhtä tuttua kuin pilkkiminen.

Erätauot tuli tarpeeseen, että pulssi ehti vähän välillä tasaantumaan. Tiukka peli piti jännityksen koko ajan korkealla. Paikalla oli myös muutamia (äänekkäitä) venäläisiä, jotka tosin huudettiin hiljaisiksi. Lopullisesti he hiljenivät toisen erän puolen välin jälkeen.

Kolmas erä oli enää muodollisuus, joskin jännittää sai loppuun asti. Ympäriltä kuului huokauksia, että jos Ruotsia vastaan oltaisiin pelattu, oltaisiin vielä varmasti hävitty. Tämä joukkue on kuitenkin toista maata ja loistava 4-0 voitto venäjästä on nyt plakkarissa. Mutta tämähän oli odotettavissakin. Sunnuntaina onkin sitten edessä unelma/painajaisfinaali Ruotsia vastaan. Olli Jokista lainaten, nyt on aika tehdä historiaa ja voittaa turnauksen kaikki pelit!

Voitto marginaali pienenee, mutta ei se mitään. Silläkin uhalla, että tästä on tulossa Olympia-blogi, kirjoitan taas Olympia-aiheisesti. Totuus kuitenkin on, että tässä välillä ei ole tapahtunut juurikaan mitään, mistä kirjoittaa.

Tänään otettiin taksi suoraan töistä ja suunnattiin Wood Shediin Suomi-USA peliä katsomaan. Paikalle kertyikin runsas lukuinen ja varsin äänekäs joukko Suomalaisia omiaan kannustamaan. Paikalla oli myös muutama jenkki, mutta kovin olivat hiljakseen Suomi-ylivoiman edessä. Loistava peli ja loistava tunnelma - tällä kertaa äänikin kesti paremmin, vaikka lopun jännitys laittoikin äänijänteet tiukoille. 4-3 voittoa ei kuitenkaan voinut jäädä sen kummemin juhlimaan, vaan aamulla olisi taas oltava seitsämältä töissä. No, perjantaina ja sunnuntaina taas Wool Shediin Suomea kannustamaan. Ja sunnuntain voiton juhlista ei ole kiire mihinkään, maanantain töihin menosta huolimatta.

Tällä hetkellä tämä blogi on mitä loistavin itse ilmaisun media, sillä ääni on vähän lakossa. Flunssa yhdessä Suomen pelin kanssa nimittäin rokotti tuota audio puolen ilmaisua mitä suurimmissa määrin. Mutta on tässäkin pakko todeta, että kyllä Jarkko Ruutu sai aivan aiheettoman 5+20:sen - jos toinen luistelee pää polvien välissä, niin minkäs sille voi!

Illan tapahtumia voisi lähteä purkamaan siitä, että naiset viettivät synttäribileitä meillä, minkä seurauksen olin “pakotettu” lähtemään evakkoon. Iltapäivä menikin sitten Henkalla Kummelin elokuvia katsellen ja roskaruokaa syöden. Siitä sitten lähdettiin vähän kahdeksan jälkeen kohti keskustaa ja Wool Shediä, joka oli luvannut näyttää kaikki pelit. Kun saavuimme paikalle, näytettiin televisioista ja screeneiltä Slovakkia-USA pelia, mutta 21.30 paikallista aikaa aloimme saamaan sanoille vastinetta. Suomi-Tsekki (en jaksa tarkastaa kumpi oli merkitty kotijoukkueeksi) peli näytettiin siis nauhoitteena 21.30 alkaen, mutta mitäpä siitä kun emme loppu tulosta tienneet.

Tunnelma Wool Shedissä oli aivan loistava - paikalla oli paljon sekä tsekkejä että suomalaisia. En ole koskaan käynyt Suomessa baarissa katsomasssa Suomen pelejä, mutta aivan takuu varmasti tulen näin tekemään. Jos tunnelma on näin katossa Irlannissa, jossa ei edes tiedetä mitä jääkiekko on, voin vain kuvitella mitä se Suomessa voisi olla. Joka tapauksessa, baarissa kaikui vuoron perään sekä Suomen että Tsekin kannatus huudot, tilanteista riippuen. Suomen siirryttyä 3-2 johtoon alkoi kuitenkin nauhoitteen vaikutus näkyä - Tsekit olivat saaneet kuulla lopputuloksen ja poistuivat paikalta. Samalla ikävä kyllä tunnelma vähän laski - mutta vain hetkeksi. Suomen voitto nosti tunnelman kyllä äkkiä taas kattoon!

Suomen miesten hiihtojoukkue on kuulemma uhonnut voittavansa huomenna kultaa. Mikäli tämä toteutuu olen luvannut lähteä huomenna katsomaan Suomi-Kanada pelin ja seurata sen kaksi tuoppia kädessä. Tämä tuskin tulee toteutumaan…

Viikko on taas kääntynyt paremmalle puolelle ja enää huominen menee töiden merkeissä. Ja ihan hyvä niin, nimittäin pieni flunssan poikanen on meinannut käydä vaivaamaan. Kurkku on vähän kipeä ja nuhakin on. Eipä vielä täällä ollessa ole sairaana ollutkaan. Olisiko kastuminen viime viikolla tehnyt sitten tehtävänsä. Viikonloppu sitten meneekin varmaan lepäillessä. Tosin lauantaina on pakko lähteä jonnekkin, kun tytöt valtaavat kämpän. Taas olisi bileet tiedossa, mutta jos flunssa vielä vaivaa ohjelmassa lienee elokuvailta.

Minulta kyseltiin mennä viikolla, mitä olen olen kaivannut tai tarvinnut Suomesta ja ajattelin nyt jakaa tämän tiedon. Itse asiassa “puutteita” ei ole edes niin hirveästi kuin etukäteen ajattelin. Salmiakkia on ehkä eniten ollut ikävä, mutta sitä on ainakin vielä toistaiseksi riittänyt - ja kuukauden päästä saadaan toivottavasti salmiakki varastoihin täydennystä. Saunaankin olisi tietysti ihan kiva päästä. Ja Suomesta piti tilata munaleikkuri ja juustohöylä. Juustohöylä kyllä löydettiin täältäkin, mutta eihän sillä mitään tehnyt. Muovikauha olisi vielä ostoslistalla, Rochesilta kun ei moista kapinetta löytynyt. En kuitenkaan vielä ole luopunut toivosta. Yksi hyödyllisemmistä Suomalaisista kapineista on ollut jatkojohdot. Suomalaisia sähkölaitteita on enemmän ja vähemmän, joten ei ole tarvinnut hommata tusinoittain pistorasia adaptereita. Yksi asia, mitä ei ihme kyllä ole ihan hirveästi kaivannut on ruisleipä - vaikka kyllähän se tietysti hyvältä maistuisi. Ehkäpä sitä on muitakin asioita, mutta nuo nyt on päällimmäisenä mielessä.

Keskiviikkona alkoi töissä vuorot ja sen seurauksena töihin on pitänyt jaksaa herätä jo seitsämään. Ei onneksi viiteen, mutta eiköhän sekin vuoro vielä satu kohdalle. Aamuja helpottaa taksietu, eli päästään taksilla aamulla töihin. Niinpä ero kahdeksaan meno aamujen herätykseen tulee yllättävän vähän. Tällä viikolla jatkui myös Irlannin vero käytäntöjen ihmettely, mutta asia on jäänyt lähinnä ihmettelyn tasolle. Verovirastosta ja työnantajalta tuli kirjeet, joissa käsiteltiin veroja. Veroviraston kaavake oli sen verta selkeä, että en sen tulkkaamiseen kovin pitkään uhrannut aikaa. Sen sijaan työnantajalta tullut kirje pitäisi ilmeisesti lähettää verovirastoon jotta saisi viime vuoden veron palautukset. Nähtäväksi jää, saako palautukset jo juhannukseksi.

Ehkäpä Olympialaisten seuraamisesta tulee sittenkin täälläkin jotain, nimittäin Yle tekee vaihteeksi jotain oikein ja näyttää Olympialaiset myös Internetissä. Käytettävä (Microsoftin) lähetystekniikka tosin aiheuttaa harmaita hiuksia jo Windows käyttäjillekkin, saati sitten meille Applen käyttäjille. Yhtä kaikki, sain Olympialaiset näkymään myös Applella.

Myös BBC näyttäisi Olympialaisia netissä, mutta valitettavasti palvelu on rajattu vain brittien käyttöön. Tietäisikö joku vielä muita sivustoja, joilta voisi seurata Olympia-lähetyksiä? No onneksi Yle toimii. Huominen Suomi - Sveitsi jääkiekkopeli saattaakin olla todellinen työtehon tappaja.

Torinon Olympialaiset on saatu käyntiin, mikä ei tosin täällä mediassa juurikaan näy. Vaan eipä ihme, talviurheilu kun on Irlantilaisille yhtä tuttu, kuin ajotaito. Niinpä Olympialaisten seuraaminen taitaa jäädä aika vähille. Jääkiekon näkymisestä kun täällä voi vain haaveilla. BBC Two sentään näyttää jonkin verran Olympialaisia, mutta lajit on suomalaisittain vähän vieraampia - kelkkailua, luistelua, lumilautailua jne.. Voisin veikata, että ensi kesänä pelattavat jalkapallon MM-kisat puolestaan näkyy ja kuuluu täällä ihan eri malliin. Irlanti ei toisin Suomen tapaan taida olla mukana, mutta voisin kuvitella, että sen ei täällä anneta paljon häiritä.

edit: Jotain tutumpaakin sentään näköjään näytetään, nimittäin nyt tulee mäkihyppyä.

Otsikko voisi hyvin kuvata kokemuksiani Irlannissa. Kyseessä on kuitenkin lainaus uusimmasta RTE Guidesta (täällä on muuten kätevää ostaa tv-opas, tai en ole ainakaan vielä löytänyt telkku.comin veroista opasta) , jonka kansijuttun aiheena on Lost. Siinä missä Suomessa päästiin vasta äskettäin seuraamaan tämän loistosarjan ensimmäistä tuotantokautta, alkaa täällä pyörimään toinen tuotantokausi RTE:llä maanantaina. Onneksi ensimmäinen tuotantokausi on jo nähty.

Lisää ohjelmiston täytettä tulee jo ennen tätä, kun 24:sen viides tuotantokausi pyörähtää käyntiin Sky One:ilta. Ja jos maikkari mainostaa 24:sta paljon, ei sarjan jatkuminen varmasti ole jäänyt huomaamatta täälläkään. Mainokset kun pyörivät joka mainoskatkolla. Odotukset viidennen tuotantokauden suhteen onkin korkealla, edellisen tuotantokauden ollessa tähän astisista paras.

12-13. maaliskuuta luoteis-Irlannissa ajetaan Rally Ireland, joka tavoittelee pääsytä MM-kalenteriin vuonna 2007. Kiinnostus lähteä katsomaan olisi suuri. Saa nähdä, saako kuitenkaan aikaiseksi. Reissuun pitäisi varmaan lähteä autolla ja halukkaan kuskin löytäminen löytäminen voi olla ongelma. Pitää katsella, mitä saa kehiteltyä.