Yksi pieni rasti

Lauantaiaamuna herätessä ulkona odotti mitä merkillisen sääilmiö - aurinko paistoi. Auringon paisteen innoittamana suuntasimme rannikolle pieneen Howthin kalastaja kylään. Maikku vieraili Howthissa jo aikaisemminkin ja lisää kuvia voi käydä katselemassa Maikun blogista. Vaikka Flickrin käyttäminen olisikin helpompaa, ajattelin nyt kuitenkin laittaa muutamia kuvia ihan tänne blogiin.

Howht sijaitsee vain parin kymmenen minuutin junamatkan päässä Dublinin keskustasta. Täällä tosin junalla tai yleensäkkään julkisella liikkuminen ei ole niin helppoa kuin luulisi. Helposti tulee uskottua mitä laiturin opasteissa lukee ja hypättyä väärään junaan. Tai sitten käy niin kuin viime lauantaina ja junat on myöhässä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja arvaatte varmaan miten luotettava Irlantilainen sää on. Sen kerran kun aurinko paistaa ja sääennusteet lupaa poutaa koko päivälle erehdyin jättämään sateenvarjon kotiin. Niinhän siinä sitten kävi, että pilviä alkoi kerääntyä taivaalle jo junamatkalla…

Howth on vanha kalastajakylä ja sen kyllä Howthissa huomaa. Avomeritroolaritkin on vähän eri kaliberiä kuin Suomalaiset sisävesi vastineet.

Satama-altaan reunalle oli kerääntynyt porukkaa katselemaan mikä siellä ui…

…ja siellähän olikin jälleen sama (?) hylje, kuin Maikun viimeksi Howhtissa käydessä. Olipa vaihteeksi hyötyä kunnon zoomista kamerassa, niin sai edes jonkinlaisia kuvia.

Troolareita vähän kauempaa.

Jollain oli niin sanotusti “hinta pompsahtanut”. Vene oli selkeästikkin ottanut tulta purjeisiin ja palanut karrelle. Eikä ole kyllä ollut kaukana, ettei olisi palanut naapurinkin veneet.

Satamassa oli muutama purjevenekkin. Tässä vaiheessa idästä nousee jo pahaenteisen näköisiä pilviä.

Maisemat on Howhtissa on varsin hienot. Ei tosin välttämättä mikään mukavin paikka asua - tuulinen ja sateinen. Itse kylä vaikutti muuten jossain määrin aika etelä-eurooppalaiselta, lämpötila vain vaikutti olevan lähempänä Siperiaa kuin etelä-eurooppaa.

Aika hienoilla paikoilla jollain talot.

Loppujen lopuksi pääsimme huipulle johtavan polun alkuun kun vettä alkoi tulemaan taivaan täydeltä, eikä auttanut kuin kääntyä takaisin. Howthiin on kyllä ehdottomasti tehtävä vielä reissu, kunhan sää vain suosii paremmin. Auringon paistaessa maisemista pystyy nauttimaan paremmin kuin sateella. Eikä eväätkään varmaan haittaisi.

Blogiin kirjoittelu on taas ollut vähän tauolla ajanpuutteen vuoksi. Nyt aikaa sitten järjestyi ja toivon että tämä merkintä olisi jäänyt kirjoittamatta. Makaan nimittäin surkeana sängynpohjalla mahataudissa voimatta tehdä yhtään mitään. Töihin yritin lähteä viimeiseen asti kunnes tajusin että ei siitä mitään tulisi ja vetäydyin sänkyyn. Sinäänsä oikea päätös, sillä olo on koko päivän ollut huonoakin huonompi. Ei saa edes nukuttua. Onneksi ja toivottavasti tämän sortin taudit on yleensä aika nopeasti ohi meneviä.

Perjantain Pyhän Paten juhlinta muodostui meidän osaltamme oikeastaan suunnitellun rauhalliseksi. Äkkinäisen silmin ero normaaliin perjantaihin ei ollut niin suuri kuin odotti. Ihmisiä oli toki enemmän liikkeellä ja osalla oli päällä vihreä-valkoisia vaatteita, mutta muuten perjantain ainakin näin ulkopuolisen silmin näytti aika tavalliselta. Keskustassa päädyttiin sitten jo lähes kantapaikaksi muodostuneeseen venäläiseen Pravdaan. Tällä kertaa oltiin jopa ajoissa ja baariin päästiin jo yhdeksän maissa. Ja kun ajoissa oltiin baarissa, niin ajoissa kyllä oltiin menossa kotiinkin. Uuden vuoden taksi seikkailuista viisastuneena lähdimme jo puoli kahdentoista maissa taksia metsästämään ja tällä kertaa saatiinkin taksi jo muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen. Uutena vuotenahan taksia sai metsästää kilometrin jos toisenkin. Kuviakin tuli taas muutamia ja niitä voi käydä ihmettelemässä flickerin puollella.

Perjantaina varailtiin taas lentolippuja ja tällä kertaa suuntana on Ranska. 20. huhtikuuta lennetään Pariisiin ja 23. päivä olisi sitten paluu lennot Toursista takaisin Dubliniin. Hintaa lennoille edestakaisin tuli pari sataa euroa per pää. Menoliput otettiin Aer Lingusilta ja ne olikin kohtuu hintaiset. Sen sijaan Ryan Airin maine halpalentoyhtiönä on kyllä minun silmissä vaakalaudalla, sillä paluuliput olivat huomattavasti arvokkaammat. Tähän tosin on osa syynä se, että Ryan Airilla ei ole mitään yhteyslentoja vaan liput on ostettava jokaiselle lennolle erikseen. Käytännössä siis ostimme ensin lennon Toursista Lontoon Stanstedille, josta piti ostaa vielä toinen lento Dubliniin. Ja Standstedissä pitää sitten vielä tehdä uusi check in. Oli Ryan Air miten halpa tahansa, lennän kyllä tästä edeskin muilla yhtiöillä, mikäli on vaihtoehtoja. Vaivattomuudesta voi vähän maksaakkin.

Sitten voikin taas siirtyä sunnuntain tärkeimpiin askareisiin eli rentoutumaan pleikkarin ja jalkapallon pariin.

Huomenna on yksi suurimmista Irlantilaisista juhlapyhistä eli Saint Patrick’s Day. Suomalaisille tuo nyt ei kerro mitään tai ainakin minun on tunnustetta sivistymättömyyteni asian suhteen eli enpä ennen Irlantiin muuttoa ollut ko. juhlapäivästä. Juttujen perusteella kyseessä on vähän kuin Suomalaiset joulu, juhannus ja uusivuosi yhdistettynä eli juhlat lienee aika hurjat. Kaiken maailman pyhän Paten päivän krääsää myydään vähän joka paikassa. Huomenna keskustassa olisi paraati, mutta se on päiväs aikaan, joten se tulee missattua lahjakkaasti. Suomessa kun ei ole pyhä ja niinpä me olemme myös töissä. Huhujen mukaan huomenna pitäisi olla paremmat ilotulituksetkin kuin uutenavuotena, mutta sen ylittämiseen nyt ei paljon vaadita. Meidän suunnitelmissa olisi käydä katsomassa pyhän Paten juhlintaa keskustassa. Tällä kertaa tosin uudesta vuodesta viisastuneena suuntaamme kotiin hyvissä ajoin, kun taksin saa vielä ilman monen kilometrin kävelyä.

Töissäkin menee paremmin kuin hyvin. “Palomiehen” viran lisäksi sain lisää titteleitä, kun minusta tuli tiimimme Acting Team Leader ja sen lisäksi Quality Advocate. Käytännössä siis toimin varsinaisten Team Leadereiden oikeana kätenä ja osallistun laadun valvontaa ja parantamiseen. Vastuuta tulee lisää ja saan uusia haasteita, joten tulevaisuus töissä näyttää entistä mielenkiintoisemmalta.

Myös viikonlopun osalta tapahtui paluu normaaleihin viikonloppu rutiineihin. Perjantai ilta menikin kotona telkkaria katsellen ja aikaisin nukkumaan mennen. Eilen mentiin taas pyörimään shopparille ja mukaan tarttui heräteostoksena tanssimatto - halvalla kun sai. Ihan hauskaa tuo tanssimatolla tanssiminen, vaikkei oikein osaakkaan. Mukana tullut Pleikkarin tanssipeli ei kyllä oikein vakuuttanut, mutta matto hommattiinkin tietokoneen kaveriksi. Stepmania pelin kanssa matto toimiikin hienosti. Vielä kun saisi lisää biisejä tanssittavaksi…

Eilen illalla sitten pistäydyttiin taas yksissä tupareissa. Tänne kun tulee uutta porukkaa jatkuvasti, riittää myös tupareita ja muita kemuja jatkuvalla syötöllä. Ihan mukavat bileet ja paikalla oli jopa DJ vinyylilevy soittimineen. Tällä kertaa kotiuduttiin jopa ajoissa Sunnuntai aamun Formula kauden avausta ajatellen.

Ja tänään olikin sitten kauan odotettu kauden avaus. Iloiseksi yllätykseksi kisa näkyi täällä aiemmin mainitun Setantan lisäksi myös ITV:ltä. Ei sillä että kahdesta telkkarista kisaa olisi katsottu, mutta eipä jäänyt mainoskatkojen aikanakaan mitään näkemättä. Pakko muuten sanoa, että paikallisten lähetysten laatu hakkaa MTV3:n lähetyksen 10-0. Setantan selostajien suhteen en ole täysin samaa mieltä. Selostajat tuntuivat olevan välillä yhtä pihalla kuin Suomalaiset kolleegansa. Itse kisa olikin erittäin positiivinen yllätys. Itse pelkäsin, että renkaiden vaihtojen salliminen toisi takaisin jonossa ajelun ja että ohitukset tapautuisi vain varikolla, mutta onneksi olin väärässä. Kisassa tuntui tapahtuvan vähän kokoajan ja hienoja ohituksiakin nähtiin. Kausi näyttää muutenkin mielenkiintoisemmalta kuin aikoihin, koska näyttäisi että jopa neljällä tallilla on täydet mahdollisuudet ajaa voitosta. Hienoa on myös se, että nyt kun on alkuun päästy saadaan lisää jo viikon kuluttua, kun Formula sirkus siirtyy Malesiaan.

Olipa ehkä nopeiten mennyt viikko ikinä. Tuntuu, että olisi eilen tai korkeintaan toissa päivänä tullut Budapestistä. Nyt sitten huomaa että onkin jo perjantai. Ehkäpä nopeasti menneeseen viikkoon vaikuttaa se, että Budapestin reissun univelat on vieläkin maksamatta ja toisaalta töissä oli suhteellisen kiire viikko. Osa porukkaa oli nimittäin loppuviikon koulutuksessa mikä sitten lisäsi työtaakkaa muille. Mutta pienessä kiireessa aika meneekin paremmin ja saa itsestään enemmän irti. Jos tekemistä ei ole juuri mitään käy äkkiä niin, että ei tee edes sitä vähää ennenkuin saa kerrytettyä enemmän tekemistä.

Eilen sattui hauska tapaus, kun pomo kysyi vähän kuin ohimennen, että haluanko palomieheksi. Mietin asiaa hetken hiljaa ja totesin, että minun täytyi kuulla väärin ja kysyin että mitä? Mutta ei, en kuullut väärin. Niin minusta sitten tulee meidän tiimin palovastaava muutaman muun lisäksi. Ihan tarkkaan en tiedä mitä tuo pitää sisällään, mutta jonkinlainen koulutus tuohon pitäisi jossain vaiheessa tulla.

Tämä viikonloppu meneekin varmaan univelkojen maksun merkeissä sekä tietenkin formuloita seuratessa. Kauan odotettu formula kausi kun alkaa viimein ja kaikki ajojaksot pitäisi jopa nähdä suorana Setantalta. Mielenkiintoista nähdä, miten sääntömuutokset vaikuttavat voimasuhteisiin.

Viime viikon keskiviikkona oli viimein aika lähteä Samulia morjestamaan Budabestiin. Lento lähti onneksi vasta iltapäivällä, joten sai ennen matkaa nukkua kunnon yöunet. Lennot oli varattu Aer Lingukselta ja edes takaiset lennot maksoivat noin 150.

Dublinin lentoasemasta ei ollutkaan paljon muistikuvia ja nyt olikin ensimmäinen kerta, kun läksin jonnekkin Dublinin lentoasemalta. Joulukuussa Dubliniin tullessa lähes kaikki huomio kiinnittyi lähinnä asemalta pois pääsemiseen. Lentoasema olikin paljon siistimpi ja suurempi kuin muistin.

Lentokoneeseen mentiin portaita pitkin ulkoa. Kokemus tämäkin - onneksi ei satanut vettä.

Lento Budabestiin olikin sitten heti myöhässä, kun yksi lentoemoista oli sairastunut. Vaan eipä tuosta lennon myöhästymisestä juurikaan haittaa ollut. Samulin piti nimittäin tulla meitä vastaan, mutta oli tavoilleen uskollisesti puolisen tuntia myöhässä. Onneksi arvasin tämän ja ehdittiin sitten vielä vaihtamaan euroja forintteihin Budabestin lentoasemalla. Asemalla vaihtokurssi oli 1€ = 240 forinttia. Ei muuten kannata vaihtaa rahaa asemalla vaan keskustassa esimerkiksi pankissa, jossa saa vaihdettua rahaa paremmalla kurssilla.

Onneksi Samuli tulikin vastaan, koska Samulin kämpille piti matkustaa ensin bussilla, sitten metrolla ja vielä lopuksi ratikalla. Ja me äkkinäisinä oltiin hukassa jo lipun leimaamisen kanssa. Kyseinen operaatio kun vaati jonkin sortin ammattitutkinnon. Ensimmäisenä kohteena oli Samulin kantapaikka eli Kiinalainen ravintola. Täällä alkoi paikallinen hintataso hahmottu - kahden ihmisen ruuat, sekä olut ja limppari maksoi 1500 forinttia eli pyöreät 6 euroa. Ei paha. Liput julkiseen oli puolestaan 185 forinttia eli vajaa euro.

Tämän jälkeen olikin aika käydä viskaamassa tavarat Samulin kämpille ja ottaa tervetuliaismaljat. Paikalliseen tapaan Unicumilla, mikä on Unkarilaista yrttiviinaa. Maistuu vähän samalta kuin Becherovka, joskin jonkin verta voimakkaammalta. Sitten olikin aika suunnata Erasmuksen järjestämään pubi-iltaan Raday Klubille. Klubi sijaitsi vähintäänkin mielenkiintoisessa paikassa Hostellin alakerrassa. Tehi pubiin mennessä kävi selväksi, että täällä on täysin päinvastainen tapa baarissa. Siinä missä Irlannissa ei saa polttaa missään, Unkarissa jopa baarimikot polttivat tupakkaa. Tupakka tuntuikin Unkarissa olevan yhä status symbolin asemassa, ihan kuin sosialistivaltiossa konsanaan.

Raday Klubilla soitti kerrassaan loistava bändi nimeltä Nemcsak Berry, joka soitti musiikka Santanasta AC/DC:hin.

Raday Klubikaan ei ollut hinnan kirjoissa, vaan muki punkkua ja tuoppi olutta irtosi 440 forintilla - alle kahdella eurolla. Ja juomat tarjoiltiin tosiaankin muovimukeista. Ei siis mitään pintaliitoa vaan rehellistä hauskan pitoa. Klubilla oli paljon Erasmus porukkaa vähän vaikka mistä maista, joten kaikki kommunikaatio hoidettiin englantia. Tulipahan heti puhuttua enemmän englantia kuin Dublinissa vähään aikaan. Paikka meni kiinni puoli kahden maissa, mikä olisi ollut täällä Dublinissa ihan normaali aika lähteä kotiin. Budapestissä tuo oli kuitenkin aikaista, joten suuntasimme jatkamaan iltaa toiseen paikkaan.

Tyttöjen keskellä - Maikku, minä ja Kreikkalainen Valentina.

Samana iltana tulikin tutustuttua Kreikkalaiseen Valentinaan, joka oli myöskin Erasmus-vaihdossa Budapestissä. Ilta venähtikin jutustellessa lähemmäksi aamua ja nukkumaan päästiin joskus viiden ja kuuden välillä. Viimeisenä ajatuksena mielessä se, että normaalisti olisin juuri lähdössä töihin. Lomalla olo on kivaa.

Seuraavana päivänä liikkelle pääsy menikin sitten iltapäivälle. Pääsi sitten näkemään miltä Budapest näyttää valoisalla. Tuli huomattua, että maassa on melkoisia vastakohtaisuuksia. Vanhat rakennukset on todella rapistuneita ja sosialismin vaikutukset näkyvät kaupungissa vielä tänäkin päivänä. Samoin osa julkisenliikenteen välineistä on todella vanhoja. Toisaalta uusi on sitten ihan viimeisen päälle. Samoin autokanta on varmasti uudempaa kuin Suomessa - missäpä ei olisi. Suuntana oli Mammut-niminen kauppakeskus ja erityisesti paikallinen Apple Center. Jostain kumman syystä kun tuommoista ei Dublinista ole löytynyt. Sain hommattua uuden iLifen ja video-adapterin iBookille rikkoontuneen tilalle.

Isoista ostoskeskuksista löytyy vaikka mitä, kuten nämä pingviini uimalasit.

Mammutilta löytyi myös keilarata, joten eikun keilaamaan. Oli muuten tiukkaa vääntöä loppuun saakka molemmissa peleissä. Illalla oli vielä ohjelmassa leffailta, jossa näytettiin Unkarilainen elokuva. Onneksi leffassa oli englanninkieliset tekstit, koska muuten seuraaminen olisi ollut ehkä vähän hankalampaa. Ihan hyvä elokuva, varsinkin kun väsytti aika lailla edellisen illan jäljiltä.

Kuva öisestä Tonavasta ei tee maisemalle oikeutta, todellisuudessa maisema on paljon upeampi.

Perjantaina Samuli suuntasi kouluun ja me lähdimme Budapestin linnanvuorelle, josta on kaupungin parhaat maisemat. Me menimme ylös linnaan hissillä, jonka löysimme Samulin ohjeiden perusteella. Äkkinäinen ei varmasti olisi hissiin älynnytkään mennä, sen verta kummallisessa paikassa se oli. Rakennuksesta tuli jälleen Neuvosto-aika mieleen ja tunnetta vahvisti vahta tupakan haju.

Linna takaapäin. Tämän rakennuksen vasemmassa reunassa menee hissi ylös.

Linnoitukselta tuli räpsittyä sen verran kuvia, että niistä sai mm. koostettua panoraamakuvan. Kuvasta saa ehkä jonkinlaisen käsityksen maisemista, joskin vielä ylempää olisi tullut ehkä vielä parempi kuva. Linnoitus on itsessään melko suuri alue, jolla riittää katseltavaa muutamaksi tunniksi.

Linnan muureja.

Linnanvuoreltakin löytyi seuraa.

Aikamatkalla.

Trapanttejakin näkyi vielä siellä täällä.

Linnanvuorelta alas ehdittyämme olikin ruoka-aika eli ohjelmassa oli Kiinalaista. Tämän jälkeen suuntasimme jälleen paikalliseen ostosparaatiisiin (tai siihen sen vastakohtaan, miten asian nyt haluaa nähdä) eli West Endin ostoskeskukseen. Hauskana yksityiskohtana voisi mainita, että myös meidän naapurissa oleva ostoskeskus on West End. Joka tapauksessa kyseessä oli järjettömän iso ostoskeskus, jossa kiertäessä menikin useita tunteja. Tuon reissun jälkeen olikin sitten jalat ihan loppu.

Vaan mitäpä siitä. Pienen lepohetken jälkeen suunnattiinkin odotettuun kohteeseen eli Klub Vittulaan. Nimestä huolimatta kyseessä on pieni pubi, joka on aika karusti sisustettu. Seinät on tiilestä ja seinillä on maalauksia. Lähes kaikki tuolit ja pyödät oli eripari. Juomat tarjoiltiin kuitenkin lasisista tuopeista. Viihtyisä paikka, jossa kannattaa käydä Budapestissä käydessä. Paikalla oli jälleen iso joukko Erasmus porukkaa, paikallisia sekä muuten vain paikalle sattuneita ulkomaalaisia.

Klub Vittulan ulkopuolella.

Seurueessa oli mm. Turkkilainen, Espanjalainen ja Unkarilainen. Suomalaisen lisäksi.

Vittulaan oli eksynyt myös joukko Tanskalaisia, jotka otimme mukaan, kun jatkoimme iltaa seuraavaan paikkaan. International nimisessä paikassa oli suuret Erasmus bileet, mutta koska Vittulassa venähti yli yhden ei enää päästy sisään. Niimpä jatkoimme paikkaan nimeltä Sark.

Sark olikin mukava paikka. Alakerrassa discoteekki ja keskikerroksessa normi-pubi. Erikoista oli se, että narikka oli nerokkaasti sijoitettu yläkertaan, jonne meni portaat perimmäisestä nurkasta.

Bileet Sarkin alakerrassa.

Tarkoitus oli ehtiä aikaisin kotiin, mutta niinkuin usein, toisin kävi. Loppujen lopuksi löysimme itsemme menossa kohti Samulin kämppää neljän maissa parin Unkarilaisen kanssa paikallisella yöbussilla. Ja bussi oli tietenkin täpö täynnä. No, maassa maan tavalla.

Seuraavan päivän ohjelma sisälsi Kreikkalaisessa kylpylässä lillumista. Uikkarit unohtui tietysti, joten matka kylpylään kävi West Endin shopparin kautta. Kylpylään saimmekin sitten seuraksi Kreikkalaiset ystävämme Valentinan ja Joannan. Kylpylä johon menimme oli muuten nimeltään Tsetseni tai jotain sinne päin. Joka tapauksessa paikassa on isot ulkoaltaat ja yhdessä ulkoaltaassa vesi oli 38 asteista. Aivan mahtavaa ja rentouttavaa.

Illalla menimme Valentinan ja Joannan kämpälle tanssimaton kanssa iltaa viettämään. Taas vierähti yhteen asti. Ei sitten jaksettu etsiä linja-autoa keskellä yötä, joten otettiin taksi. Hintaa matkalle koko kaupunkin läpi tuli 740 forinttia - kolme euroa.

Valentina, Joanna ja tanssimatto.

Sunnuntaina oli vielä tarkoitus käydä kierroksella parlamentissä, mutta suunnitelma sanan mukaisesti vesittyi. Aamusta lähtien satoi nimittäin kosteaa lunta ja parlamentille ehdittyämme vaatteet oli melkein läpi märät. Ei sitten enää kiinnostanut jäädä jonottamaan vielä parlamenttiin. Ihan hukkaan tämäkään reissu ei mennyt, sillä ostin sitten Budapest t-paidan.

Parlamentti takaapäin ja lumisateessa.

Illan suussa olikin jo aika jättää hyvästit ja suunnata takaisin Dubliniin. Kävi niin kuin pelättiinkin ja lumi myrskyn vuoksi lento oli reilun tunnin myöhässä. Tämän seurauksena ehdittiin kotiin vasta yhdentoista maissa.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin erittäin onnistunut reissu. Jos ainoa pieni vastoin käyminen tulee vasta kotiin palatessa ei voi valittaa. Ja tulipahan samalla reissulla puhuttua erittäin paljon englantia ja tutustuttua moniin ihmisiin monista eri maista. Samalla selkeni vähän mitä tarkoittaa Erasmus vaihto: ihmisiin, kulttuureihin ja paikkoihin tutustumista. Opiskelu tulee sitten siinä sivussa. Budapest on erittäin hieno kaupunki, joskin korjaamista riittäisi vaikka millä mitalla. Kommunismin vaikutukset näkyvät vielä ja omaisuus tuntuu olevan epätasaisesti jakaantunutta. Toisilla tuntui olevan rahaa vaikka millä mitalla. Täytyy vain ihmetellä, että miten ihmisillä riittää rahaa shoppailla. Ostoskeskukset kun pursusivat ihmisiä ja tavarat olivat yleiseurooppalaisella tasolla. Keskimääräinen tulotaso kuitenkin on huomattavasti mm. Suomea alhaisempi. Kaikki ei siis ollut halpaa, ainoastaan palvelua sisältävät höydykkeet - ruoka, juoma, julkinenliikenne, taksit.

Vähän lisää kuvia reissusta voi käydä katselemassa Flickristä.

Jälleen takaisin Dublinin lämmössä. En olisi uskonut, että sanon näin, mutta eilen oli ikävä Dublinin säätä. Budapestissä tuli nimittäin eilen räntää koko päivän. Muuten matka meni vallan mainiosti. Viisi päivää on kyllä aika minimi aika Budapestissä ja enemmänkin olisi saanut helposti aikaa menemään. Matkamuistoksi jäi mm. univelkaa sekä hirmuinen läjä kuvia. Tarkempi matkaraportti tulee siis myöhemmin, kunhan ehtii vähän palautumaan, järjestelemään kuvat ja kirjoittelemaan tarinaa. Ja Samulille kiitokset majoituksesta ja kaikesta muusta. Hauskaa oli!

Keskiviikko? Perjantai? Kerjantai. Kylläpäs on päivät ihan sekaisin, kun on keskellä viikkoa kotona. Jostain syystä tuntuu että olisi perjantai. No lomalla päivät saakin olla sekaisin. Olenpa muuten ensimmäistä kertaa elämässäni töistä palkallisella lomalla. Ja sääkin on kuin lomalla oloon luotu, nimittäin aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Reppu reissua varten on jo pakattuna. Pakkaaminen veikin paljon aikaa, ainakin muutaman minuutin. Lentokentällä pitäisi Aer Linguksen ohjeiden mukaan olla jo kaksi ja puoli tuntia ennen lennon lähtöä, mutta tarkoitus olisi olla puolitoista tuntia aikaisemmin. Tai aikaisemmin, riippuen siitä miten saa taksin ja mitä reittiä taksi tänään päättää ajaa. Jäi sitten vielä aikaa kirjoitella tännekkin. Laitoin sitten samalla äsken kuvia olympialaisten jääkiekko peleistä flickriin. Sitten syömään ja reissuun.