Yksi pieni rasti

Vaikka vappu päivä onkin vasta huomenna, suurin juhlinta ajoittunee kuitenkin tähän päivään. Omalta osalta tämä vappu onkin rauhallisin vuosi kausiin. Teekkarina on tullut jo tottua siihen, että vappu kestää pari viikkoa joten nyt kun ei ole ollut mitään vappu karkeloita ei edes tunnu että olisi vappu. Eilen olisi ollut Dublinin keskustassa Suomi-Irlanti seuran vappu juhlat, mutta kiinnostusta sinne lähtemiseen ei jaksanut riittää.
Irlannissa on huomenna public holiday mutta en osaa sanoa, juhlivatko paikalliset “vappua” millään tavalla. Huomisen public holidayn nimi ‘First Monday in May’ ei ainakaan tähän viittaisi, eikä pikainen googlettaminen osannut kertoa sen enempää huomisen public holidayn merkityksestä. Vaikka paikallisilla on huomenna pyhä, itse menen huomenna taas töihin, joten vappu saa minun puolesta jäädä.

Nyt kun noista public holidaysta tuli jo mainittua, niin täytyy tässä samalla ihmetellä Irlantilaisten luovuutta noiden suhteen. Nämä kun on saanut keksittyä jonkinlaisen pyhä päivän suurinpiirtein joka kuukaudelle. Mutta vielä nerokkaampi on paikallisen systeemi siirtää pyhäpäivä maanantaille, mikäli public holiday sattuu päällekkein toisen pyhäpäivän eli sunnuntain kanssa. Toimisikohan tämä Suomessakin?

Tässäpä vielä listana Irlannin juhlapyhät eli public holidayt:

• Uuden vuoden aatto
• St. Patrickin päivä
• Pitkäperjantai
• Pääsiäis maanantai
• Toukokuun ensimmäinen maanantai
• Kesäkuun ensimmäinen maanantai
• Elokuun ensimmäinen maanantai
• Lokakuun viimeinen maanantai (Halloween)
• Joulupäivä
• Tapanin päivä

Lauantaina (22.4.) kulutimmekin sitten muutaman tunnin aikaa junassa matkustaen junalla Seinen rannoilta Pariisista toisen joen eli Loiren varteen, vajaan 300 000 asukkaan Toursiin. Matkalla Toursiin nähtiin paljon Ranskalaista maalaismaisemaa, joskin Mirja ja Maikku käytti suurimman osan ajasta tehokkaammin kuin maisemia ihastellen eli nukkumalla.

Pariisiin verrattuna Tours tuntui suorastaan pikku kylältä ja talotkin olivat matalia kuten Dublinissa. Toursiin päästyämme aurinko oli taas noussut sen verran korkealle, että oli aika kuoriutua ylimääräisistä vaatteista ja vaihtaa lyhythihaiseen - lämpötila kun alkoi olla helle lukemissa. Ensimmäinen kohde oli jälleen kerran Hotelli, jonne kävimme pudottamassa ylimääräiset kantamukset. Hotelli oli varsin viihtyisä ja todella siisti, vaikka tähtiä olikin vain yksi. Sijaintikin oli sopivasti vain kiven heiton päässä pääkadusta ja hintaa ei ollut kuin 15 euroa per pää per yö, joten hinta-laatusuhde oli harvinaisen kohdallaan.

Toursin kaupungin talo ja Maikku.

Minä ja Mirja poseerataan.

Pitkään ei hotellia ehtinyt ihmettelemään vaan pian suuntasimme tutustumaan kaupunkiin sillä olihan jo seuraavana päivänä edessä matka kotiin. Suuntasimmekin sitten kohti Toursin vanhempaa osaa. Matkalla tyttöjen piti vielä tarkastaa muutamat kenkäkaupat minun ihmetellessä kaupunkia muuten. Ja löysinkin sitten suuren Irlantilaisia tuotteita myyvän kaupan tyttöjä odotellessa. Piti sitten mennä Ranskaan asti näkemään mitä kaikkia Irlantilaisia tuotteita on olemassa. Onneksi helle vaikutti tyttöihinkin niin, ettei shoppailu hirveästi kiinnostanut, vaan terassit kutsui enemmän. Toursin vanhassa kaupungissa on mitä mainioin “tori”, joka on yhtä suurta terassi aukiota ympäröiville baareille. Tulikin sitten nautittua vuoden tähän mennessä ehdottomasti paras olut tuolla terassilla - ei siksi, että olut niin erikoista olisi ollut vaan sekä paikka että sää oli mitä mainioin. Tuli siinä samalla sitten melkein poltettua itsensä. Mutta minulla ei kyllä olisi mitään palamista vastaan huhtikuussa.

Aukio täynnä teraaseja.

Kylmä juoma maistuu helteessä.

Kaupungilla kiertelyn uuvuttamina kävelimme Mirjan kämpille - tyttöasuntolaan, joka kumisi tyhjyyttää kaikkien lähdettyä muualle kolmen viikon pääsiäislomia. Ranskassa kun on muuten tuo opiskelu ollut viimeaikoina niin raskasta koulujen ollessa suljettuna kaksi kuukautta opiskelijoiden lakkoilun takia. Mirjan luona vierähtikin muutama tunti iltaa istuessa ja oli aika suunnistaa tutustumaan Toursin yö-elämään. Niinpä suuntasimmekin toiseen Mirjan lempibaareista. Ja minkälaiseen paikkaan Mirja meidät veikään - paikka oli ehdottomasti hienoin baari missä minä olin ikinä käynyt ja tuskin tulee vastaavaa ihan heti vastaan. Omistaja oli oli itse tehnyt kaikki taideteokset paikkaa - joskin voisi koko paikan sanoa olevan yhtä taideteosta. Itse ainakin kelpuuttaisin minkä tahansa taulun, patsaan tai pöydän paikasta kotiin. Ikävä kyllä paikan nimi jäi kuvaamatta…

Paikka oli ihmeen tyhjä ja päästiin varaamaan koko paikan hienoin pöytä (minun mielestä).

Pöydän lapset pelkäävät pöydän yläpuolella olevaa patsasta.

Satan oli merkillisimmän merkkistä olutta, mitä olin nähnyt, joten pakkohan sitä oli maistaa. Paikasta ei muutenaan mitään normi oluita tai siidereitä löytynyt, vaan kaikki oli erikoisempaa tavaraa. Siiderin ystävien kannattaa muuten joskus maistaa kirsikkaolutta, maistuu aika lailla siideriltä…

Seuraavana paikkana siirryttiinkin sitten Mirjan toiseen lemppari baariin Toursissa. Paikassa sai ihan hillittömän isoja drinkkejä ja ne tarjoiltiin kukkamaljakoista. Minun etualalla näkyvässä drinkissäkin oli juomista ainakin litran. Sitä saikin sitten hetken lipitellä. “Kotiutuminen” eli paluu hotelli tapahtui kuitenkin ajoissa sillä meillä oli kotiintuloaikana kello yksi yöllä, jolloin hotelli sulki ovensa. Ehdittiinkin sitten juuri ja juuri ajoissa ja vielä grillin kautta. Olipas muuten hienoa käydä kotiin mennessä grillillä, Dublinissa kun ei juuri grilli kulttuuria ole.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli ainoastaan Toursin vanhaan kirkkoon tutustuminen. Toursin kirkossa on ainakin minun silmään hyvin paljon yhdennäköisyyttää Notre Dameen, joskin melkein tekisi mieli sanoa Tourin kirkkoa ainakin ulkoapäin hienommaksi.

Ei voisi uskoa, miten hankalaa kuvan ottamin kurottamalla on. Mahduttiinpa kuitenkin kaikki kuvaan.

Ennen matkaa käytiin vielä tankkaamassa Ranskalaisen keittiön hienoimmassa ilmentymässä eli Ranskalaisessa McDonaldsin vastineessa, Quickissä. Samalla pääsin viimein maistamaan koko matkan ajan himoitsemiani ranskalaisia ranskalaisia. Pakko myöntää, että kyllä ranskalainen keittiö tässä kohti pesee amerikkalaisen vastineensa ja ranskalaiset ranskalaiset olivat kerrassaan mainioita.

Toursista pois pääseminen meinasikin sitten osoittautua odotettua hankalammaksi. Itsepäisenä kansana Ranskalaiset eivät sunnuntaina juurikaan eväänsä heilauta, joten kaikka paikat olivat kiinni. Bussit eivät kulkeneet ja niihinkään jotka kulkivat ei mistään saanut aikatauluja kun paikka josta niitä olisi saanut oli kiinni. Sunnuntai aamupäivänä edellisenä päivänä eloisa kaupunki oli yhtä kuollut kuin Suonenjoki jouluaattona. Myös taksin saanti näytti alkuun hankalata, mutta taksi lentokentälle saatiin kuin saatiinkiin.

Kotiin lennettiin Ryan Airilla, ensimmäistä kertaa. Pakko myöntää että Ryan Air ei oikein vakuuttanut, eikö hinnat edes olleet mitenkään edulliset, päinvastoin. Jotenkin jäi semmoinen tunne, että kaikki oli tehty vaan vaikeammaksi kuin muilla lentoyhtiöillä ja asiakkaita juoksutettiin kokoajan. Positiivistä tosin oli, että Toursista lento lähti 10 etuajassa. Eipä ole muuten sattunut ennen. Stanstediin varattiin vaihtoaikaa kolme tuntia, mikä osoittautui olevan liikaa. Ainakin kun lento oli ajoissa. Ryan Airhan ei tunne yhteyslentoja vaan kaikki lennot on erillisiä. Niinpä meidänkin oli mentävä Stanstedissa ulos terminaalista ja mentävä uuteen check-in:iin. Ainut vain, että homma meni ihan odotteluksi, kun Check-iniä ei voinutkaan tehdä milloin vain, vaan vasta pari tuntia ennen lentoa. Ja sittne check-inissä olikin hirveä ryysis. Dubliniin tullessa oli vielä jännät paikat, kun aivan juuri ennen Dublinin lentokenttään osumista lentäjä löi hanat auki ja vetäisi koneen nokan todella jyrkästi ylös. Hetken kuluttua nähtiinkin Dublinin lentokenttä lintu perspektiivitä, kun suoritimme ylilennon. Kiitoradalla kun oli sinne kuulumaton kone, johon olimme vähällä törmätä. Onneksi lentäjä huomasi, että jotain oli pielessä ja toimi nopeasti. Taisi tosin lentäjälläkin vähän pasmat seota ja kuulutusta siitä mikä meni pieleen saatiin hetki odotella.

Kaikkiaan Ranska vaikutti noin lyhyen visiitin peruteella oikein siistiltä ja mukavalta maalta. Myös ihmiset (kaikista epäilyistä ja jutuista huolimatta) vaikuttivat oikein ystävällisiltä - asiaan toki vaikutti, että meillä oli Mirja mukana, joka puhui ranskalaisille ranskaa. Ranskalaisilla kun on kummallinen tapa olettaa että kaikki osaa ranskaa ja he selittävät kovasti ranskaksi, vaikka ei mitään ymmärtäisikään. Muutaman kerran menikin ihan nyökkäilyksi, kun en mitään ymmärtänyt. Ilman ranskankielen taitoista Mirjaa reissu olisikin ollut huomattavasti hankalampi ja hotelleihin olisi varmaan jäänyt menemättä - kukaan kun ei vaikuttanu englantia osaavan. Kuten edellisessä Ranska-merkinnässä kirjoitin, Pariisissa jäi paljon näkemättä, samaa voisi sanoa Ranskasta. Mieli tekisi kovasti uudetaan sekä Pariisiin, että jonnekkin muualle Ranskaan. Mm. Nizza voisi olla mukava, ainakin kesällä luulisi lämmintäkin piisaavan.

Mirjalle suuret kiitokset opastuksesta, ranskan puhumisesta sekä loistavasta seurasta ja tervetuloa Dubliniin.

20.4. kello herätti neljän maissa. Oli viimein aika lähteä matkalle Da Vinci koodin maisemiin. Lyhyen lennon jälkeen saavuimme 10 minuuttia etuajassa Charles De Gaullen lentokentälle Pariisiin - 2,1 miljoonan asukkaan metropoliin Euroopan keskelle.

Peloittelusta huolimatta jopa Ranskalaisella lentoasemalla oli opasteet selvällä englannin kielellä ja löysimmekin tien ulos asemalta. Edullisin keino päästä CDG:n asemalta Pariisin keskustaan lienee paikallisjuna. Paikallisjunaan pääsee ottamalla ilmaisen lentokenttä bussin terminaali kolmeen, josta pääsee paikallisjunalla keskustaan. Terminaali kolmen asemalla sitten englannin kieliset opasteet loppuivatkin ja hetken arpomisen jälkeen keksittiin että asema jonne ollaan menossa on Paris Nord (ja ilmeisesti myös Care du Nord) - puolen tunnin junamatkan jälkeen oltiinkin sitten Pariisin keskustasta. Matkan teko ei kuitenkaan tähän loppunut vaan Mirjan opastuksella suunnistimme parilla metron vaihdolla hotellin liepeille Louvren metroasemalle. Pariisissa löytyy 14 metrolinjaa eli metrolla pääsee helposti paikasta toiseen ja liikkuminen on selkeiden opasteiden ansiosta helppoa.
Ensimmäinen oikea kosketus Pariisiin olikin sitten Louvre joka avautui eteemme kun nousimme metrosta maanpinnalle. Louvre pyramiideineen olikin vallan mahtava ilmestys eikä Pariisista voisi oikeastaan parempaa ensi vaikutelmaa saadakkaan. Samalla tuli huomattua että kun noilla leveys asteilla paistaa aurinko tähän aikaan vuodesta tarkoittaa se että ulkona on lämmin - päälle 20 jo aamupäivällä. Hotellimme oli muuten kiven heiton päässä Louvresta. Ikää hotellille oli kyllä jo kertynyt, mutta eipä ollut hintansa kirjoissakaan - 25 euroa Louvren vieressä on melkeinpä synonyymi ilmaiselle. Hotellin nimi oli muuten Hotel Pelican, jos jota kuta kiinnostaa.

Louvre ja Louvren kiistelty lasipyramidi.

Ensimmäinen näkymä Eiffel torniin piknikiltä Louvren puistosta.

Syötyämme hyvin Ranskalaisen piknikin eli patonkia, juustoja sekä viiniä läksimme kävelemään Louvrelta kohti Champs-Élyséetä sekä Riemukaarta. Matkaa Louvren ja Riemukaaren välillä on yllättävän paljon, reilut pari kilometriä. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän hahmottamaan miten paljon nähtävää Pariisissa onkaan. Pää pyöri kokoajan kuin pöllöllä kun katseltavaa ja ihmeteltävää riitti joka puolella.

Riemukaari näkyy kaukana edessä…

Ranskalaiset tuntuvat kovasti ihastuneen säännöllisiin muotoihin ja kaikki puut ja pensaat olikin muotoiltu geometrisesti - kuten myös kuvan kukkapenkit. Miellytti kyllä minunkin silmääni.

Tästä kuvasta saa ehkä jonkinlaisen käsityksen Riemukaaren koosta. Matkaa vielä toista kilometriä.

Pariisin kuuluisimman ja kalleimman ostoskadun Champs-Élyséen parasta antia oli Renaultin F1 tallin edustusliike, jossa oli mahtava kokoelma Renaultin ja Williamsin autoja sekä viime vuoden valmistajien mestaruus pokaali (tai no, kopio siitä).

Riemukaari koko komeudessaan.

Riemukaari kuten moni muukin Pariisissa sai alkunsa Napoleonin vaikutuksesta. Riemukaaren päälle pääsisi katselemaan maisemia ja näkymä kaupungin ylle on kuulemma mahtava. Valitettavasti jäi ajan puutteen takia käymättä ylhäällä. Myös Riemukaaresta eteenpäin olisi ollut mielenkiintoista katseltavaa, sillä pari kilometriä eteenpäin olisi ollut modernin arkkitehtuurin alue La Defense. Muotoilu on ehkä ajanut käytettävyyden edelle, mutta rakennukset on huomattavasti normaalia betonimöhkälettä hienompia.

Riemukaarelta jatkettiinkin sitten Louvren kanssa toiseen minua eniten kiinnostaneeseen nähtävyyteen. Ei liene vaikea arvata, että kyseessä siis Eiffel torni.

324 metriä korkea Eiffel torni on uskomattoman hieno ilmestys.

Jo kauempaa katsottuna Eiffel torni näyttää suurelta, mutta sen todellista korkeutta en ainakaan minä arvannut. Torni on uskomaton insinöörityön taidonnäyte ja on vaikea kuvitella miten se on saatu edes rakennettua 1800 - luvun lopulla. On tosin helppoa ymmärtää miksi Pariisin 1889 maailmannäyttelyyn rakennettu torni 1900 luvun alussa haluttiin purkaa - sen verran eri paria se muun kaupungin kanssa on varmasti silloin ollut. Eikä voi olla kadehtimatta tornin isää Gustave Eiffeliä, jolla oli toimisto tornin ylimmässä kerroksessa kuolemaansa saakka.

Illan pimentyessä torni pääsee oikeuksiinsa hienossa valaistuksessan. Tornin tuijottelu oli melkein mahdoton lopettaa.

Eiffel tornilta kävelimme sitten vielä takaisin hotellille Pariisin halki virtaavan öisen Seinen vartta pitkin ihastellen. Kilometrejä tuli sen verran mittariin, että jalat oli hotellilla aika puhki, eikä nukkumattia tarvinnut paljon houkutella.

Perjantaina olikin sitten vielä lämpimämpi päivä kuin torstaina ja ulkona tarkeni jo aamupäivästä lähtien hyvin lyhyt hihaisessa. Päivä meni jälleen kaupunkia ihmetellen, tosin tällä kertaa ei niin suurissa turistikohteissa. Ensimmäiseksi suuntasimme Lafayetten ostoskeskukselle paikallista markkinameininkiä ihmettelemään. Kyseessä siis vähän stokkan tapainen järkyttävän iso ostoparatiisi (tai -helvetti, miten asian haluaa nähdä).

Lafayetten katolta oli hyvät näkymät Pariisin ylle, joskin mitään ihmeellistä ei näkynyt. Kaupinkia näytti riittävän silmänkantamattomiin joka suuntaan.

Liikenne näytti sujuvan varsin sujuvasti ilman turhi kaistaviivojakin. Muutenkin oli mukava vaihteeksi olla maassa jossa oli suojatiet ja autoilijat jopa väistivät jalankulkijoita.

Kuumalla säällä shoppilu ei paljon kiinnostanut vaan suuntasimme jälleen piknikille. Ikävä kyllä poliisit tuli kieltämään viinin juonnin puistossa.

Paikallisen modernintaiteenmuseon pihassa oli vähän erikoisempi suihkulähde. Vieressä on myös vanha katedraali, joten näkymä oli vähän kummallinen.

Pariisissa kierrellessä joka kadulla ja kulmalla oli toinen toistaan mielenkiintoisempia putiikkeja, kuten tämä lehmä aiheinen liike. Vähän ennen tätä kuljettiin Kuubalaisen baarin ohi, joka jäi ikävä kyllä kuvaamatta.

Louvren metroasema oli ehkä siistein ja hienoin, mitä olen nähnyt.

Päivän kiertelyn jälkeen suuntasimme illaksi kohti Montmarten kukkulaa, joka on Pariisin korkein kohta. Matkalla piti tietenkin käydä katsomassa yksi kuuluisa turistirysä eli kabaree paikka Moulin Rouge. Ihan hienon näköinen mesta ja hienot on kuulemma lippujen hinnatkin - alkaen 150 euroa. Eli sisäpuolinen tutustuminen jäi väliin. Moulin Rougelta jatkoimme kiipeämistä mäen päälle kohti Sacré-coeurin katedraalia (mikä muuten lienee ero kirkolla ja katedraalilla…).

Moulin Rouge illan hämärtyessä. Hämärä tuli muuten yllättävän myöhään vasta yhdeksän jälkeen.

Sacré-coeuriin satuttiin juuri jumalanpalveluksen aikaan joten vierailu sisällä jäi aika lyhyeksi. Hienon näköinen rakennus ja tajuttoman hienolla paikalla. Varsinkin Pariisin valot Montmarten mäeltä katsottuna näytti hienolta.

Montmartelta laskeuduttua mentiin vielä terassille, sillä vielä kymmenen jälkeenkin sää oli niin lämmin, että ulkona tarkeni oikein hyvin. Päädyttiin sitten hassun pikku paikan terassille, jossa omistaja itse istuskeli yhdessä pöydässä viiniä juoden ja laittoikin sitten yhden asiakkaan palvelemaan meitä, kun ei itse englantia osannut. Ei sillä, Mirja olisi kyllä puhunut ranskaa…

Lauantai aamulle jäi vielä yksi Pariisin nähtävyys, joka on pakko nähdä eli Notre Damen katedraali. Tulipa sitten taas heti aamun vähän veryttelyä kun käveltiin reilu kilometrin matka katedraalille.

Notre Damen kellonsoittajan torni.

Notre Damella oltiin harvinaisen sopivasti ennen kymmentä, jolloin ei vielä ollut ihan älytöntä ruuhkaa, enimmäkseen Japanilaisturisteja. Kymmenen jälkeen Notre Damella olikin jo kasvava jono. Notre Damelta olikin sitten suunnistettava rautatieasemalle.

Rautatieasema oli vähän uudemman kaupunginosan vieressä. Ihan keskustasse ei mitään noin uutta näekkään vaan kaikki on vanhaa. Pariisissa eniten yllätti miten siistiä siellä on noin suureksi kaupungiksi. Eipä tosin Helsinginkään hävetä tarvitse, on varmasti yksi Euroopan siisteimmistä pääkaupungeista. Toinen ihmetyttävä asia oli se miten hyvässä kunnossa kaikki rakennukset oli - varsinkin kun ennen tätä oli käynyt Budapestissä, missä kaikki vanhat rakennukset oli aika rapistuneita. Pariisissa tuli käveltyä erittäin paljon, mikä onkin ehdottomasti viisain tapa liikkua siellä. Jos kiertäisi vain nähtävyydet metrolla missaisi todella paljon. Nähtävää on joka puollella niin paljon. Niin paljon, että Pariisiin on ehdottomasti päästävä uudestaan - Eiffel tornissa jäi käymättä ylhäällä, samoin Riemukaaressa, Louvre olisi myös erittäin mielenkiintoinen paikka käydä sisällä (Da Vinci koodi oppaana) ja myös Disneylandiin pitäisi päästä. Enpä voi kieltää, että en olisi ihastunut Pariisiin.
Lauantaina olikin sitten edessä siirtymä Mirjan kotikaupunkiin Toursiin, josta myöhemmin lisää…Ja kuvia lisää totuttuun tapaan Flickrissä.

Reissu Ranskaan on takana. Väsyneenä, mutta matkaan tyytyväisenä päästiin koko päivän matkustamisen jälkeen kotiin. RyanAir ei ole se kaikkein helpoin vaihtoehto - eikä kyllä ollut edes halpa. Mutta perille päästiin, mikä on aina pääasia. Matkasta muuten kirjoittelen lisää kunhan saan kuvat siirrettyä koneella ja aikaa järjestettyä. Sen verran voisin tässä matkasta kirjoitella, että Pariisi on kyllä mahtava kaupunki. Parissä päivässä ehdittiin kyllä katselemaan kaikki kuuluisimmat nähtävyydet, mutta tuntui että paljon jäi näkemättäkin. Sääkin suosi - Pariisissa ja Toursissa paistoi joka päivä aurinko ja lämpötila kiipesi lähelle helle lukemia. Ranskassa kevät - vai pitäisikö sanoa kesä - on huomattavasti Irlantia edellä. Tosin Dublinissakin alkaa säässä näkyä paranemisen merkkejä. Koko viikonlopun on kuulemma paistanut aurinko ja lämmintä ollut 15 astetta. Eikä ensi viikon sää näytä (ainakaan tässä vaiheessa) ainakaan huonommalta.

Seuraava meemi on suunnattu kaikille ulkosuomalaisille: Mitä tuot mukanasi Suomesta (salmiakkia ja ruisleipää ei lasketa mukaan) ?

1. Lakuja. Jostain syystä viimeaikoina on hirveästi mieli syödä lakuja.
2. HK:n sinistä. Suomalainen perusvihannes on kyllä oikein kaivattu. Onneksi pakastimessa on vielä yksi.
3. Sinappia pitänee kanssa tuoda, jos ei muuta niin edellisen kaveriksi.
4. Kännykkä. Jo vähän aikaa on ollut kova kännykkä kuume, mutta täältä ei viitsi ostaa kännykkää. Se nyt vielä menettelee, jos valikoita ei olisikaan suomeksi, mutta tekstiviestien kirjoittaminen on muutenkin niin turhauttavaa hommaa, että ilman suomenkielistä T9:ä siitä ei varmasti tulisi yhtään mitään. Sitä paitsi saapahan normaalilla pistokkeella varustetun laturin.
5. Musiikkia. Paikallisista musiikkikaupoista saa aika heikosti Suomalaista musiikkia.iTunes music storesta saa jotain, mutta valitettavasti ei kaikkea.
6. Leffoja. Jokohan Matti-elokuva olisi dvd:llä touko-kesäkuun vaihteessa…

via rahina.info

Mitään oikeasti järkevää ei siis puutu vaan kaikki on enemmänkin luxus-hyödykkeitä - kiva olla olemassa kategoriaan putoavia. Ehkäpä Suomessa taas muistaa että mitä kaikkea sitä onkaan olemassa ja tuotavaa on enemmältikkin.

Musiikista puheen ollen, ostin viikonloppuna ensimmäista kertaa musiikkia iTunes Music Storesta. Tuli nimittäin huomattua että muutamakin hyvä single oli ilmestynyt. Kokeiluna ostinkin sitten Poets of the Fallin Carnival of Rust singlen. Pakko myöntää, että ei voi musiikin ostaminen enää helpommaksi tulla. Harmi vain, että kaikkia Suomalaisia artisteja ei iTunesista löydy. Timo Rautiaisen uusi single olisi muuten mennyt heti hankintaan…

Viikonloppu menikin sitten blogin tai oikeammin edellisen palvelun tarjoajan palvelun laadun kanssa tapellessa joten blogin kirjoittelukin sitten jäi. Hankala kirjoittaa kun ei edes pääse koko blogiin.

Tarkoitus oli maksaa univelkoja takaisin pitkänä viikonloppuna, mutta tarkoituksen ja toteutuksen välille muodostui jälleen kerran kuilu. Perjantai-lauantai yönä unet jäi kuuteen tuntii. Lauantaina puolestaan ensin Mikon luona grillaamassa mistä jatketiin sitten Sertolle syömään vielä lisää ja viettämään iltaa. Jälleen kerran oikein hauska reissu, vaikka edellisen yön vajaaksi jääneet unet tosin kävivätkin illan mittaan väsyttämään.

Henkan ilmapallot pullotettuna - tai pullot pallotettuna, miten päin vain.

Tyrrelstownin Off Licencestä saa nykyään Lapin kultaa eli Suomalaista asiakaskuntaa riittää. Hartwallilla on ilmeisesti maahantuoja Irlannissa, joten Lapin kulta onkin melkein ainut Suomalainen olut mitä täältä saa. Hintakin on aika suolainen, 2.5 euroa per pullo joten eipä tuota hirveästi viitsi ostaa. Varsinkin kun täällä saa erinomaisia oluita kaupasta muutenkin. Vaan kyllä Suomalainen olut aina Suomalaiselta maistuu.

Sunnuntai ja Maanantai menikin sitten rauhallisemmissa merkeissä. Maanantaina piti jo tuppaantua shopparille ruuhkaan pyörimään, kun ruokakaupassa oli käytävä. Irlantilaiset on kyllä siitä merkillisiä, että niitä riittää shoppailemaan aina kun kaupat vain on auki. Pitäisi joskus päästä katsomaan miten paljon porukkaa shopparilla on päiväs aikaan - todennäköisesti paljon silloinkin.

Shopparilla melko uusi pankkiautomaatti oli päättänyt kaatua ja näytti vain Windowssin työpöytää. Kerrankin sattui olemaan kamera sopivasti mukana.

Tänään olikin sitten viikon ensimmäinen ja huomenna viikon viimeinen työpäivä. Mukavan lyhyt työviikko. Torstaina on sitten normaalia aikaisempi herätys, kun lento Ranskaan lähtee jo seitsämän maissa. Tietää sitä, että taksi on tilattava - viime viikon kokemuksista viisastuneena - viideksi, että ehtii kuudeksi kentälle. Pariisiin menosta on vähän ristiriitaiset tunteet. Mirja on pelotellut, että edes lentokentältä ei löydä ulos jos ei osaa Ranskaa. Minä en kuitenkaan jaksa uskoa, että ihmiset Ranskassa on oikeasti niin ahdasmielisiä, että eivät osaa englantia. Voi kyllä olla että olen väärässä. Jotain puutteita Ranskalaisten koulutuksessa ainakin. En oikein ymmärrä mitä Ranskalaiset opiskelijat luulevat saavuttavansa lakkoilulla. Luulisi että ovat itse suurinpia häviäjiä, kun kyse on kuitenkin omasta koulutuksesta - tai sen puutteesta kun ei ole koulussa moneen kuukauteen.

Pariisissa kuitenkin riittää varmasti nähtävää enemmän kuin muutamassa päivässä ehtii katsomaan. Eiffel-torni, Riemukaari (Arc de Triomphe), Da Vinci koodistakin tuttu Louvre jossa olisi mm. Mona Lisa, Notre Dame, Disneyland. Jos noista ehtisi edes osan näkemään, niin voisi olla tyytyväinen. Louvre olisi kyllä siitä harvinainen museo, että sinne oikeasti kiinnostaisi mennä, vaikka en taiteesta mitään ymmärräkkään. Pariisi tulee myös olemaan suurin kaupunki, jossa olen tähän mennessä käynyt (ja Euroopan kahdeksanneksi suurin kaupunki). Jotenkin nuo isot kaupungit vaan aina on kiinnostanut. Näiden ennakkoasetelmien perusteella voisin kuvitella että Ranskan reissun jälkeen voisi olla pitempi merkintä kirjoiteltavana. Toivottavasti ensi viikolla ehtii ja jaksaa.

Äkkinäinen luulisi että vanhemmiten viisastuisi, mutta ilmeisesti en vielä ole riittävän vanha. Ainakaan tähän asti. En sentään enää usko joulupukkiin, mutta välillä tunnun vielä luulevan että on olemassa “hyvää ja halpaa”. Ehkäpä oppi alkaa pikku hiljaa menemään perille, sillä Irlannissa olo aikana olen todennut “hyvän ja halvan” olevan vain kaunis satu.

Vielä utopistisempi ajatus on hyvä ja ilmainen. Sen sain oppia vast’ikään kun siirsin blogini yhdeltä (blogger) ilmaiselta palvelun tarjoajalta toiselle (awardspace). Jos ensimmäisen tarjoamassa alustassa on pahoja puutteita, niin ehkäpä vielä pahempaa oli jälkimmäisen laatu. Blogini tuntui olevan useammin tavoittamattomissa kuin tavoitettavissa. Vaikkei se välttämättä ketään niin häiritsekkään, niin itseäni moinen kypsytti. Ja ilmaisesta palvelusta ei voi edes valittaa. On toki ymmärrettävää, että mikään palvelin ei pysy pystyssä 24/7/365, mutta jokin taso nyt sentään on oltava.

Tämän viikonlopun katkokset olivat viimeinen niitti arkkuun ja suuntasinkin katseeni palveluntarjoajien suuntaan. Kodin blogille ja nettisivuille osoitteineen päivineen kun saa muutamalla kympillä vuodessa ei ollut vaikea päätös hommata uusi koti webhotellista. Palvelun tarjoajaksi valikoitui googlettelun jälkeen Innova Promotions, jonka toiminnasta tähän saakka onkin vain hyvää sanottavaa. Palvelu toimi nopeasti pyhänäkin (eilen) ja ilmoitus domainin rekisteröinnistä saapui muutamassa tunnissa. Ja tänään uusi hieno domainini www.yksipienirasti.com olikin jo käytettävissä. Nyt sivut tuntuisivat toimivan liukkaasti ainakin täällä saaren puolella. Joka tapauksessa tämä sai luvan olla viimeinen muutto minkä tämä blogi kokee.

Nyt kun viime viikon tapahtumat ja reissut on saatu kirjattua voikin taas siirtyä nykyisyyden ja tulevaisuuden asioihin. Eilen muuten tuli taas jonkinlainen pohja saavutettua kun odotettiin taksia kaksi tuntia! Oltiin nimittäin toisella kampuksella koulutuksessa ja kun olisi pitänyt päästä kotiin soitettiin taksi jonka piti tulla noin vartin päästä. Kun taksia ei näkynyt niin ruettiin soittelemaan, että mikä maksaa. Eipä siinä sitten - soiteltiin tasaisin väliajoin ja aina taksi oli tulossa. Kahden tunnin päästä taksi sitten tuli ja työpäivä ei venenyt kuin kaksi tuntia. Olo oli kieltämättä kuin oravalla jonka käpy on jäässä. Mutta tulipa taas todistettua että Irlannissa ei voi luottaa kuin siihen että mihinkään ei voi luottaa. Mutta kun kaiken tekee itse, täällä pärjää varsin mainiosti.

Irlantilaisista järjestelmistä puheenollen, Irlannissa järjestetään viiden vuoden välein väestönlasku. Mitään yleistä järjestelmää ei siis ole eikä paikallisen KELA järjestelmiinkään voi luottaa. Sinne kun osoitteen muuttaminen on niin vaikeaa (lue mahdotonta), että todennäköisesti se jää suurimmalta osalta tekemättä. Eilen sitten setä toi meille lomakkeen väestönlaskua varten, joka tullaan hakemaan 23. (tai 24. en ole varma) huhtikuuta. Lomake on vaatimattomasti 20 sivua paksu nivasta ja kysymyksiä riittää suurin piirtein kengän numerosta työkaverin veljen vaimon auton merkkiin. Lomakkeeseen pitäisi merkitä kaikki jotka on 23.-24. välisen yön samassa asunnossa ja ilmeisesti lomakkeen täyttäjän pitäisi olla luovuttamassa lomake. Jos ei ole, on luvassa 25 000€ sakot. Toivottavasti tulevat sitten hakemaan semmoiseen aikaan, että olen kotona…23. tullaan Ranskasta ja 24. aamulla mennään töihin. Vaikka olisihan se uusi kokomus saada 25 000€ sakot….

Asiaan mitenkään liittymättä tuli muuten mieleen, että vinkkinä kaikille Irlantiin muuttoa suunnittelevalle: kannattaa avata pankkitili siihen pankin konttoriin jossa tulee tulevaisuudessa asioimaan. Vaikka samalla pankilla onkin konttoreita muualla, ei asioida voi kuin siinä konttorissa johon olet tilin avannut. Ja konttoria ei tietysti voi vaihtaa. Tämä siis muiden kokemusten perusteella. Itsellä pankkiasiat on onneksi alkukankeuksien jälkeen sujunut suht jouhevasti.

Huomenna olisikin sitten pitkä perjantai, jonka englannin kielinen nimi on muuten Good Friday. Itseäni vähän kummastuttaa suomen- ja englanninkielisten versioiden kutakuinkin päinvastainen merkitys. Huomenna joka tapauksessa olisi viimeinen työpäivä ja sitten kolmen päivän pitkä viikonloppu. Huomenna kun on täällä bank holiday, muttei public holiday niin töissä ollaan. Eipä ole mitään hajua, mikä ero noilla on. Mutta kolmen päivän pääsiäisloma on joka tapauksessa normiviikonloppua parempi.

Lauantaina olikin jälleen aika kasvattaa univelkaa heräämällä aamulla aamulla seiskalta. Tarkoituksena suunnata Belfastiin kolmen hengen iskuryhmällä eli Maikun ja Samulin kanssa.. Aamuun mahtui vielä episodi leivänpaahtimen ja sulakkeiden kanssa, jonka seurauksena kämppä olikin täynnä savua. Savu tuli onneksi vain kärynneistä paahtoleivistä joiden paahtoaika tuli moninkertaisesti umpeen kun paahdin poltti sulakkeen ja paahtojakso alkoi aina alusta. Pitäisi varmaan soittaa vuokraemännälle, mutta toisaalta sitten saataisiin varmaan vain vielä vanhempi paahdin entisen tilalle. Leivänpaahtimen kiukuttelun seurauksena oltiinkin heti aikataulusta myöhässä.

Ehdittiin kuin ehdittiinkin sitten yhdeksältä Belfastiin lähtevään bussiin ruhtinaalliset 2 minuuttia ennen bussin lähtöä. Ja hyvä niin, sillä seuraava bussi olisi lähtenyt vasta tunnin päästä.

Matkalla maisemat oli oikeastaan aika yksitoikkoiset eli peltoa riitti. Ja aitoja pelloilla.

Rakennukset Belfastissa oli varsin komeita. Ja kaupunki muutenkin oli huomattavasti Dublinia siistimpi. Vaan ompahan se pienempikin, noin 300 000 asukasta.

Samuli oli Irlannissa ja yleensäkkin täällä saarivaltioiden puolella taivaassa kun saatavilla siideriä. Unkarissa tai keski-Euroopassa yleensäkkään ei sen suuremmin siidereitä arvosteta.

Parta pukee Samulia.

All Routes - Kaikki tiet vie Roomaan? Tämän tapaisia kylttejä oli Belfastissa useampiakin.

Belfastissa törmättiin myös ehkä yhteen uskomattomimpaan rakennustyömaahan. Unelmakämpät jää kyllä totaalisesti toiseksi, sillä talosta ei ollut jäljellä kuin ulkokuoret teräskehikolla tuettuina
.

Löydettiinpä Belfastista ilmainen karttakin (mitä tulevat vieraat saa lainata kun muistava pyytää) ja tottakai sitä piti sitten ihmetellä. Kunnon turisti meininkiä. Paikasta jossa tuo kuva on otettu on muuten paikallinen punaisten lyhtyjen katu.

Takaisin palattiin seitsämältä lähteneellä bussilla, kun kaupat ja kaikki muutkin paikat meni kiinni. Pubit puolestaan oli jo puolen päivän jälkeen niin täyteen tupattuja, ettei niihin tahtonut sisään mahtua. Matkalla linja-auto asemalle yritettiin epätoivoisesti tuhlata viimeisiä puntia ja mentiin ostamaan Subwaystä patongit matkaevääksi. Vaan yritäppä siinä tuhlata rahaa kun myyjä tuputtaa keksejä ilmaiseksi tajuttuaan että ollaan Suomesta. Kaveri oli itsekkin käynyt Suomessa ja osasipa muutamia sanojakin.

Belfast oli varsin mukavan oloinen kaupunki. Huomattavasti Dublinia pienempi, mutta silti jossain mielessä isomman kaupungin oloinen. Ainakin kaikki rakennukset oli huomattavasti korkeampia kuin Dublinissa. Sääkin oli (tavallaan) suotuisa sillä aurinko paistoi - mistä ei kyllä suuremmin iloa ollut sillä pohjois-tuuli jäähdytti ilman tehokkaasti. Jopa niin tehokkaasti, että seuraava reissu Irlannissa saa luvan odottaa kesää ja lämpimämpiä säitä - mikäli niitä täällä nyt saadaankaan. Onneksi pian pääsee Ranskaan, jossa luulisi kevään olevan pidemmällä kuin Irlannissa.

Lisää kuvia löytyy perinteiseen tapaan Flickristä.

Viime viikonlopun univelkojen kerääminen alkoi normaalia aikaisemmin eli jo torstaine kun oli aika jättää haikeat jäähyväiset meidän kouluttaja kaksikollemme Karille ja Pekalle. Suunnittelin ennen lähtöä, että pitäisi varmaan koittaa selvitä kotiin ajoissa, mutta toisin kävi. Kotona oltiin vasta puolen yön jälkeen ja nukkumassa vähän ennen yhtä. Vaan niinhän sitä käy aina kun on hauskaa. Tässäpä vielä muutamia kuvia, lisää löytyy jälleen flickeristä.