Ranskan valloitus: Tours
Lauantaina (22.4.) kulutimmekin sitten muutaman tunnin aikaa junassa matkustaen junalla Seinen rannoilta Pariisista toisen joen eli Loiren varteen, vajaan 300 000 asukkaan Toursiin. Matkalla Toursiin nähtiin paljon Ranskalaista maalaismaisemaa, joskin Mirja ja Maikku käytti suurimman osan ajasta tehokkaammin kuin maisemia ihastellen eli nukkumalla.
Pariisiin verrattuna Tours tuntui suorastaan pikku kylältä ja talotkin olivat matalia kuten Dublinissa. Toursiin päästyämme aurinko oli taas noussut sen verran korkealle, että oli aika kuoriutua ylimääräisistä vaatteista ja vaihtaa lyhythihaiseen - lämpötila kun alkoi olla helle lukemissa. Ensimmäinen kohde oli jälleen kerran Hotelli, jonne kävimme pudottamassa ylimääräiset kantamukset. Hotelli oli varsin viihtyisä ja todella siisti, vaikka tähtiä olikin vain yksi. Sijaintikin oli sopivasti vain kiven heiton päässä pääkadusta ja hintaa ei ollut kuin 15 euroa per pää per yö, joten hinta-laatusuhde oli harvinaisen kohdallaan.
Toursin kaupungin talo ja Maikku.
Minä ja Mirja poseerataan.
Pitkään ei hotellia ehtinyt ihmettelemään vaan pian suuntasimme tutustumaan kaupunkiin sillä olihan jo seuraavana päivänä edessä matka kotiin. Suuntasimmekin sitten kohti Toursin vanhempaa osaa. Matkalla tyttöjen piti vielä tarkastaa muutamat kenkäkaupat minun ihmetellessä kaupunkia muuten. Ja löysinkin sitten suuren Irlantilaisia tuotteita myyvän kaupan tyttöjä odotellessa. Piti sitten mennä Ranskaan asti näkemään mitä kaikkia Irlantilaisia tuotteita on olemassa. Onneksi helle vaikutti tyttöihinkin niin, ettei shoppailu hirveästi kiinnostanut, vaan terassit kutsui enemmän. Toursin vanhassa kaupungissa on mitä mainioin “tori”, joka on yhtä suurta terassi aukiota ympäröiville baareille. Tulikin sitten nautittua vuoden tähän mennessä ehdottomasti paras olut tuolla terassilla - ei siksi, että olut niin erikoista olisi ollut vaan sekä paikka että sää oli mitä mainioin. Tuli siinä samalla sitten melkein poltettua itsensä. Mutta minulla ei kyllä olisi mitään palamista vastaan huhtikuussa.
Aukio täynnä teraaseja.
Kylmä juoma maistuu helteessä.
Kaupungilla kiertelyn uuvuttamina kävelimme Mirjan kämpille - tyttöasuntolaan, joka kumisi tyhjyyttää kaikkien lähdettyä muualle kolmen viikon pääsiäislomia. Ranskassa kun on muuten tuo opiskelu ollut viimeaikoina niin raskasta koulujen ollessa suljettuna kaksi kuukautta opiskelijoiden lakkoilun takia. Mirjan luona vierähtikin muutama tunti iltaa istuessa ja oli aika suunnistaa tutustumaan Toursin yö-elämään. Niinpä suuntasimmekin toiseen Mirjan lempibaareista. Ja minkälaiseen paikkaan Mirja meidät veikään - paikka oli ehdottomasti hienoin baari missä minä olin ikinä käynyt ja tuskin tulee vastaavaa ihan heti vastaan. Omistaja oli oli itse tehnyt kaikki taideteokset paikkaa - joskin voisi koko paikan sanoa olevan yhtä taideteosta. Itse ainakin kelpuuttaisin minkä tahansa taulun, patsaan tai pöydän paikasta kotiin. Ikävä kyllä paikan nimi jäi kuvaamatta…
Paikka oli ihmeen tyhjä ja päästiin varaamaan koko paikan hienoin pöytä (minun mielestä).
Pöydän lapset pelkäävät pöydän yläpuolella olevaa patsasta.
Satan oli merkillisimmän merkkistä olutta, mitä olin nähnyt, joten pakkohan sitä oli maistaa. Paikasta ei muutenaan mitään normi oluita tai siidereitä löytynyt, vaan kaikki oli erikoisempaa tavaraa. Siiderin ystävien kannattaa muuten joskus maistaa kirsikkaolutta, maistuu aika lailla siideriltä…
Seuraavana paikkana siirryttiinkin sitten Mirjan toiseen lemppari baariin Toursissa. Paikassa sai ihan hillittömän isoja drinkkejä ja ne tarjoiltiin kukkamaljakoista. Minun etualalla näkyvässä drinkissäkin oli juomista ainakin litran. Sitä saikin sitten hetken lipitellä. “Kotiutuminen” eli paluu hotelli tapahtui kuitenkin ajoissa sillä meillä oli kotiintuloaikana kello yksi yöllä, jolloin hotelli sulki ovensa. Ehdittiinkin sitten juuri ja juuri ajoissa ja vielä grillin kautta. Olipas muuten hienoa käydä kotiin mennessä grillillä, Dublinissa kun ei juuri grilli kulttuuria ole.
Seuraavan päivän ohjelmassa oli ainoastaan Toursin vanhaan kirkkoon tutustuminen. Toursin kirkossa on ainakin minun silmään hyvin paljon yhdennäköisyyttää Notre Dameen, joskin melkein tekisi mieli sanoa Tourin kirkkoa ainakin ulkoapäin hienommaksi.
Ei voisi uskoa, miten hankalaa kuvan ottamin kurottamalla on. Mahduttiinpa kuitenkin kaikki kuvaan.
Ennen matkaa käytiin vielä tankkaamassa Ranskalaisen keittiön hienoimmassa ilmentymässä eli Ranskalaisessa McDonaldsin vastineessa, Quickissä. Samalla pääsin viimein maistamaan koko matkan ajan himoitsemiani ranskalaisia ranskalaisia. Pakko myöntää, että kyllä ranskalainen keittiö tässä kohti pesee amerikkalaisen vastineensa ja ranskalaiset ranskalaiset olivat kerrassaan mainioita.
Toursista pois pääseminen meinasikin sitten osoittautua odotettua hankalammaksi. Itsepäisenä kansana Ranskalaiset eivät sunnuntaina juurikaan eväänsä heilauta, joten kaikka paikat olivat kiinni. Bussit eivät kulkeneet ja niihinkään jotka kulkivat ei mistään saanut aikatauluja kun paikka josta niitä olisi saanut oli kiinni. Sunnuntai aamupäivänä edellisenä päivänä eloisa kaupunki oli yhtä kuollut kuin Suonenjoki jouluaattona. Myös taksin saanti näytti alkuun hankalata, mutta taksi lentokentälle saatiin kuin saatiinkiin.
Kotiin lennettiin Ryan Airilla, ensimmäistä kertaa. Pakko myöntää että Ryan Air ei oikein vakuuttanut, eikö hinnat edes olleet mitenkään edulliset, päinvastoin. Jotenkin jäi semmoinen tunne, että kaikki oli tehty vaan vaikeammaksi kuin muilla lentoyhtiöillä ja asiakkaita juoksutettiin kokoajan. Positiivistä tosin oli, että Toursista lento lähti 10 etuajassa. Eipä ole muuten sattunut ennen. Stanstediin varattiin vaihtoaikaa kolme tuntia, mikä osoittautui olevan liikaa. Ainakin kun lento oli ajoissa. Ryan Airhan ei tunne yhteyslentoja vaan kaikki lennot on erillisiä. Niinpä meidänkin oli mentävä Stanstedissa ulos terminaalista ja mentävä uuteen check-in:iin. Ainut vain, että homma meni ihan odotteluksi, kun Check-iniä ei voinutkaan tehdä milloin vain, vaan vasta pari tuntia ennen lentoa. Ja sittne check-inissä olikin hirveä ryysis. Dubliniin tullessa oli vielä jännät paikat, kun aivan juuri ennen Dublinin lentokenttään osumista lentäjä löi hanat auki ja vetäisi koneen nokan todella jyrkästi ylös. Hetken kuluttua nähtiinkin Dublinin lentokenttä lintu perspektiivitä, kun suoritimme ylilennon. Kiitoradalla kun oli sinne kuulumaton kone, johon olimme vähällä törmätä. Onneksi lentäjä huomasi, että jotain oli pielessä ja toimi nopeasti. Taisi tosin lentäjälläkin vähän pasmat seota ja kuulutusta siitä mikä meni pieleen saatiin hetki odotella.
Kaikkiaan Ranska vaikutti noin lyhyen visiitin peruteella oikein siistiltä ja mukavalta maalta. Myös ihmiset (kaikista epäilyistä ja jutuista huolimatta) vaikuttivat oikein ystävällisiltä - asiaan toki vaikutti, että meillä oli Mirja mukana, joka puhui ranskalaisille ranskaa. Ranskalaisilla kun on kummallinen tapa olettaa että kaikki osaa ranskaa ja he selittävät kovasti ranskaksi, vaikka ei mitään ymmärtäisikään. Muutaman kerran menikin ihan nyökkäilyksi, kun en mitään ymmärtänyt. Ilman ranskankielen taitoista Mirjaa reissu olisikin ollut huomattavasti hankalampi ja hotelleihin olisi varmaan jäänyt menemättä - kukaan kun ei vaikuttanu englantia osaavan. Kuten edellisessä Ranska-merkinnässä kirjoitin, Pariisissa jäi paljon näkemättä, samaa voisi sanoa Ranskasta. Mieli tekisi kovasti uudetaan sekä Pariisiin, että jonnekkin muualle Ranskaan. Mm. Nizza voisi olla mukava, ainakin kesällä luulisi lämmintäkin piisaavan.
Mirjalle suuret kiitokset opastuksesta, ranskan puhumisesta sekä loistavasta seurasta ja tervetuloa Dubliniin.