Ollaan selvitty New Yorkiin asti ja loydettiin 5th Avenuen Apple Store, josta nyt tatakin kirjoittelen. Kello on nyt paikallista aikaa 6.43, mutta aikaeron ja eilisten Tupin synttareittin ja lyhyeksi jaaneiden unien vuoksi vahan jo vasyttaa. Lento meni kuitenkin yllattavan nopeasti ja Manhattankin loytyi helposti. Mutta nyt katselemaan, mita kaikkea kivaa taalla storessa on…voi olla etta jotain tarttuu mukaan.
Palaillaan myohemmin.
Parin päivän päästä pitkäaikainen haave päästä käymään amerikkaan viimein toteutuu. New Yorkin matka on siis enää parin päivän päässä. Pääsee viimeinkin käymään oikeaan suurkaupunkiin. Jos reilun kahdeksan miljoonan asukkaan metropoli ei tunnu isolta, ei mikään.
En ajatellut nyt kirjoitella New Yorkin historiasta sen enempää, mutta en malta olla mainitsematta sitä seikkaa, että viimeksi kohteena olleella Amsterdamilla ja New Yorkilla on mielenkiintoinen historia. New York oli nimittäin alun perin nimeltään Nieuw Amsterdam (Uusi Amsterdam) kunnes Englantilaiset valtasi kaupungin ja muuttivat nimen New Yorkiksi. Se historiasta.New Yorkista on varmasti kaikilla omat käsityksensä ja odotuksensa. Seuraavassa enemmän ja vähemmän satunnaisessa järjestyksessä asioita, joita haluan nähdä New Yorkissa.
Siinä muutama nähtävyys mainittuna, suurin osa jäi mainitsematta. Aikaa 8 päivää, joten nuo nyt pitäisi ehtiä käymään ja paljon muutakin. Toivottavasti säät suosisi, en pistäisi yhtään pahaksi, jos olisi hellettä. Euroopassa matkusteluun on jo niin tottunut, että euroopan sisällä matkustaminen on alkanut tuntua samalta kuin kaupungista toiseen matkustaminen Suomessa. Jenkkeihin meno on kuitenkin vähän toinen juttu, varsinkin kun tietää miten tarkkoja jenkit on sinne menemisestä.
Nyt täytyy rueta miettimään mitä ottaa mukaan. Passin voisi ainakin koittaa muistaa. Pitää koittaa, jos ehtisi jossain välissä matkalla kirjoittamaan jotain tänne. Ja juttua New Yorkista viimeistään kun tulen takaisin.
Viikonloppu jälleen takana, jotenkin viikonloppuisin päivät tuntuu menevän pikakelauksella viikkoon verrattuna. Paitsi jos on lomalla, jolloin myös viikolla päivät menee yhdessä hujauksessa.
Seuraavassa listana viikonlopun saldoa: Trim, Powerscourt, Bray, Wicklow, Dublin, Belfast, Larne, Ballycastle, Ballintoy, Giants Causeway (toisena viikonloppuna peräkkäin), Portstewart, Coleraine, Londonderry… Noin muutamia paikkoja mainitakseni. Viikonloppussa ehtii aikasta paljon. Käymässä oli vieraita, joiden kanssa vähän kiertelemmi katselemassa Irlantia. Torstaina Trimin suunnalla, perjantaina Wicklowssa päin, lauantaina Pohjois-Irlannissa ja vielä sunnuntaina Dublinissa. Samalla tulin ajaneeksi melkein 1000 kilometriä tänä viikonloppuna. Hauskaa oli jälleen kerran, mutta nyt alkaa tuntua, että riittää Irlannin kiertäminen vähäksi aikaa. Kun on riittävästi nähnyt Irlantilaisia pikkukaupunkeja alkavat ne näyttämään kaikki ihan samalta. Ei ainakaan nyt jaksa edes sen tarkemmin kirjoitella, noista Irlannissa tehdyistä reissuista kun riittää jo ennestään juttuja. Tuosta listasta täytyy kuitenkin nostaa esille Portstewart Pohjois-Irlannin puolella, joka vaikutti massasta eroavalta ja viihtyisältä kaupungilta. Myös vesiputous Dublinin liepeillä olevassa Powercoursissa oli hieno.
Irlannissa matkustaessa on samalla tullut “koeajettua” muutama vuokrafirman auto. Nyt on tullut ajettua muutama tuhat kilometriä Irlannin teitä ja istuttua toinen mokoma kartanlukijana, joten ehkäpä voisin kirjoittaa muutaman sanan autonvuokraamisesta ja vuokra-autoista. Tähän mennessä ollaan vuokrattu 4 autoa, joista 3 olen itse ajanut. 3 näistä Budgetilta ja 1 Avikselta - ja tuota Aviksen autoa en ole ajanut, koska Avis syrjii “nuoria” eli alle 25-vuotiaita rahastamalla extraa. Budgetilta auton saa vuokrata kun on yli 23 ja lisäkuskista maksettava hinta on inhimilliset 7 euroa per vuorokausi. Auto kannattaa varata etukäteen Internetistä - lentokentältä suoraan vuokraaminen on suolaisen hintaista, nimimerkillä kokemusta on. Dublinissa auton hakeminen on lose-lose tilanne siinä mielessä, että sekä lentokentältä että keskustasta auton noutaessa joutuu maksamaan 25 euron lisämaksun. Ja autoa ei tietenkään voi muualta hakea. Vuokrahintaa lisää myös ylimääräinen vakuutus, jolla omavastuun saa nollaan (lukuunottamatta renkaita). Budgetilla (ja muistaakseni muillakin) lisävakuutus on ~12 euroa vuorokaudessa - paljon halvempaa, kuin maksaa 600 omavastuu jos jotain sattuu. Ja Irlannissa todennäköisyys sille, että sattuu on huomattavasti isompi, kuin Suomessa. Autoa vuokrattaessa joutuu vielä maksamaan 50 euron suuruusluokkaa olevan pantin bensasta, joka maksetaan takaisin jos/kun auton palauttaa tankattuna.
Vuokralla on ollut tähän mennessä Fiesta, porrasperä Corolla, Golf ja nyt viimeisimpänä Focus. Ikävä kyllä nuo kaikki autot on vähän alitehoisia Irlantiin, täällä kun ei paikkaa jossa ei vuoristoa ole tahdo löytyä. Fiestalla ei tahtonut pysyä ylämäissä liikenteen mukana, eikä Corollakaan liian pirteältä vaikuttanut, vaikken sillä ajanutkaan. Golfissa oli noista ehkäpä paras moottori, joka väänsi hyvin jo alakierroksilta. Focuksen kone oli puolestaan vähän eriluontoinen ja silläkin pärjää, joskin Golf on sillä osa-alueella parempi. Muuten on sanottava, että Focus on noista ajetuista autoista paras ajettava, jotenkin sillä ajaminen vain oli helpointa. Golfin vaihteet ei tuntuneet mukavilta vielä monen sadan kilometrinä jälkeenkään - puhumattakaan epämukavista penkeistä. Tavaratiloiltaa paras on (ainakin minulle yllättäen) Corolla.
Täällä autoista huomaa aina muutamista yksityiskohdista, että autoja ei ole suunniteltu vääränpuoleiseen liikenteeseen. Ensinnäkin käsijarru on järjestään autossa väärällä reunalla eli kartanlukijanpuolella. Lisäksi polkimet on sijoitettu vähän miten sattuu, niin että aina ei ole kunnon tiloja, missä lepuuttaa kytkinjalkaa - Focuksessa oli muuten tilaa tähän ruhtinaallisesti ja sainkin jalan ihan suoraksi. Muutenkin kaikki keskipanelissa on huonommin käden ulottuvilta ja mm. radion tärkeimmät nappulat on väärällä reunalla. Ei ole autoja ja ihmisiä luotu tien vasemmalle puolle - joskin riittävällä harjoittelulla se sujuu välttävästi.
…mutta spontaani matkailu on hauskempaa. Jo aikoja sitten haarukoimme Tuomaksen ja Marjukan kanssa viikonlopun, joka kävisi kaikille, jotta voisimme lähteä käymään Pohjois-Irlannissa. Viikonloppu tuli, mutta matkan valmistelut eivät olleet matkakohdetta pidemmälle koskaan edenneet. Niinpä auto oli vielä perjantaina varaamaatta joten suuntasimme lentokentällä vuokraamaan autoa ilman varausta. Auto saatiin, mutta hintaa vuokralle kertyi huomattavasti suunniteltua enemmän. Suurempien vuokrauskustannuksien kompensoimiseksi päätimme sitten käydä Irlannin pohjoiskärjessä lauantaina päivä reissulla säästääksemme majoituskustannukset. Eihän siinä sitten auttanut kuin herätä lauantaina epäinhimillisen aikaisiin ja jo seitsämältä olimme matkalla pohjoiseen, tähtäimessä Giant’s Causeway sekä Carrick-a-Reden riippusilta.
Belfast on vain ~160 kilometrin päässä Dublinista ja ajoimme sinne Irlannin mittakaavassa nopeasti, vain kahdessa tunnissa. Yli puolet matkasta on 120 km/h moottoritietä, mikä nopeuttaa matkaa huomattavasti. Koska Belfast on jo nähty, kiersimme Belfastin suosiolla ja suuntasimme itä-rannikon maisemareitille. Melkeinpä heti maaseudulle päästyä huomaa, että Pohjois-Irlannissa alueet on jakaantunut Brittäismielisiin sekä Irlantilaismielisiin alueisiin. Vielä kymmenen vuotta sitten ei ehkä olisi uskaltanut ajella joka paikassa Irlannin kilvissä olevalla autolla.
Pohjois-Irlannin matkalle varatulle lauantaille sattui kerrankin erinomainen sää - ja samalla kesän todennäköisesti viimeinen päivä. Aurinko paistoi koko päivän, eikä vettäkään satanut kuin muutamia pisaroita.
Maisema reitti kiemurtelee pitkin itä-rannikkoa. Koko matka
Kallioita Carrick-a-Redellä
Riippusillalla pääsee vielä vähän pohjoisempaan. Pudotusta sillalta noin 30 metriä, ei sovi korkeita paikkoja pelkäävälle.
Riippusilta näköala tasanteelta käsin kuvattuna.
Carrick-a-Redeltä suuntasimme muutamien kilometrien päähän Giant’s Causewaylle. Giant’s Causeway on 60 miljoona vuotta vanha vulkaanisen toiminnan seurauksena syntynyt luonnonilmiö. Muodostelmassa on satoja kulmikkaita “pylväitä”, joska muodostavat niemekkeitä. Asiaa on hankala selittää, joten ehkäpä kuvat selventää asiaa. Joka tapauksessa aika vaikuttava ilmestys. Äkkiseltään vaikea uskoa, että kyseessä on luonnonilmiö…
Pylväsniemeke, johon meri on jättänyt jälkensä.
Tässä nuo pylväät näkyvät vähän paremmin.
Taas tuli huomattua, että olisi kannattanut kiertää reitti vastapäivään. Nyt jouduttiin kipuamaan aika paljon ylöspäin alhaalta näkyvästä rannasta.
Tässä kuvassa näkyy Irlannin nummet suurin piirtein sellaisina, kuin ne olen kuvitellut.
Dublinista tekee helposti päiväreissun pohjois-Irlantiin. Läksimme aamulla seitsämältä ja olimme takaisin kotona illalla kymmeneltä. Paluu matka ei kuitenkaan ollut täysin suoraviivainen, vaan kiertelimme pienempiä teitä pitkin. Vähän Belfastin pohjois puolella on tämän saaren suurin järvi ja paluumatkalla sitä piti tottakai päästä katsomaan. Löysimme hyvän (pyöräilijöille tarkoitetun) reitin, jota pitkin pääsimmekin käymään järven rannassa. Samalla tuli nähtyä ehkäpä kapeimmat tiet tähän asti - paikoitellen tielle mahtui juuri ja juuri yksi auto, mutta kuitenkin tie oli asfaltoitua. Melkeinpä reissun hauskin olikin tuolla Irlannin maaseudun pikkuteillä ajelu. Järvimaisemakin oli aika idyllinen, mutta siitä puuttui yksityiskohta, johon Suomessa on tottunut - sauna.
Kirjoittelin jo sunnuntaina (vai oliko se maanantaina, ei voi muistaa kun päivät menee niin äkkiä) uuden postaukset. Onnistuin sen kuitenkin hävittämään samantien huomatessani, että flickr-plugin oli mennyt rikki. No, pluginin sain toimimaan, mutta merkintä oli mennyttä ja samoin into kirjoittaa samaa uudestaan. Koitetaanpa nyt paremmalla onnella uusiksi.
Viime viikonloppu meni taas vaihteeksi Irlanti-matkailun parissa, kun tällä kertaa suuntasimme Pohjois-Irlantiin. Tällä kertaa vuokra-autokin saatiin palautettua ehjänä. Nyt onkin sitten melkeinpä Irlanti nähtynä, ainoastaan luoteis-osa on vielä valloittamatonta aluetta. Irlantiin on tosin tullut syksy ihan toden teolla tällä viikoll, vettä, tuulta ja irtoavia puiden lehtiä on riittänyt, joten todennäköisesti luoteis-Irlanti jää näkemättä. Ei sillä, että olisi niin ylimääräistä aikaakaan enää lähteä siellä käymään. Viimeinen neljännes Irlannin “reissusta” on jo menossa ja kalenteri loppuajalle on aika täynnä. Reilun viikon päästä olisi jo New Yorkin reissukin (josta en varmasti malta olla kirjoittamatta ensi viikolla).
Pohjois-Irlannista kirjoittelen myöhemmin (toivottavasti tällä viikolla), mutta sitä odotellessa kuva kavalkaadi paikallisista liikennemerkeistä.
Siinäpä muutamia, joita on kertynyt matkan varrella. S-mutkan merkki oli alkuun aika huvittava, kun ei tiennyt että mitä on odotettavissa. Normi S-mutkat vaativatkin yleensä vähän nopeuden pudottamista. Mutta jos on S-mutkan merkki ja slow kylttejä/maalauksia, yleensä kannattaa hidastaa oikeasta - edessä voi olla melkein mitä vain. Tupla stop-merkki oli myös aika huomiota herättävä, lienee oikeasti parempi pysähtyä?
On tässä pyörinyt viime aikoina mielessä ajatus, että onko Suomen hyvien olojen taustalla korkeahko työttömyys ja korkea koulutus. Tämä on tullut mieleen kun on seurannut miten asiat Irlannissa toimii - tai siis ei toimi. Täällä työttömyys on muutamassa prosentissa ja vapaita työpaikkoja enemmän kuin työntekijöitä. Siinä missä Suomessa saa tehdä töitä tosissaan säilyttääkseen työnsä, Irlannissa tuntuu että töiden hoitamisella ei ole niin väli, kunhan tekee sinnepäin ja silti on työpaikka taattu. Toki myös Suomen korkea koulutus auttaa myös siihen, että Suomessa riittää töihin koulutettua ja asiantuntevaa väkeä. Tämä siis tietämättä juuri mitään Irlantilaisten koulutuksen tasosta, mutta semmoinen tuntuma minulla kuitenkin on, että Suomalaiset on paremmin koulutettuja.
Jonkin verran siis on turhautumista Irlannin asioiden toimimattomuuteen tai ainakin puolivillaiseen hoitamiseen. Yleisesti ottaen tuntuisikin, että tälle maalle tekisi hyvää kunnon lama. Asuntojen ja asumisen hinta palautuisi järkevälle tasolle ja ihmisille tulisi vähän enemmän yrittämisen meininkiä. No, ainakin osaa olla tyytyväinen siihen miten asiat toimii, kun tulee Suomeen.
Yksi asia, mistä myöskin on pitänyt kirjoitella on se, miten ihmiset aina ihmettelevät miten täällä ei olekkaan semmoista kuin kuvissa ja kuvitelmissa. Faktahan on, että täällä on vain murto-osa niin hienoja paikkoja kuin kuvissa, varsinkin Dublinissa. Dublin ei muutenkaan ole kovin suurkaupunkimainen ja monet ovatkin ihmetelleet että milloin tullaan keskustaan - kaupunki kun on aika tasaisen matala. Ja jos joskun on pitänyt Helsinkiä likaisena tai muuten vain rumana kaupunkina, niin on kyllä ulkomailla käsitykset tämän asian suhteen muuttunut. Helsinki on useisiin muihin kaupunkeihin verrattuna supersiisti. Ehkäpä jossain vaiheessa laitan kuvapläjäyksen vähemmän hienoista paikoista, ettei totuus pääse täysin unohtumaan. Lausumaa lieventääkseni on toki sanottava, että kyllä hienoja paikkoja riittää sen verran että kannattaa tulla käymään.
Viimeisenä juttuna pitää kertoa, miten Irlannin postin tavoite toimittaa 70% postista perille sai uuden käsityksen. Meille tuli nimittäin kaasulasku, josta oli jäljellä noin 70%, loput kirjekuoresta oli jäänyt matkalle.
Blogi oli melkein koko päivän alhaalla johtuen Innova Promotionin palvelin ongelmista. Nyt kaikki tuntuisi kuitenkin toimivan, toivottavasti Innova sai palvelimet nyt kuntoon ja aikaisempi toiminta varmuus palaa. Tämän päivän katkosta lukuunottamatta ei mitään valittamista kyllä ole ollut. Yksittäisen blogin pitäjänä en hirveästi jaksanut huolestua alle vuorokauden käyttökatkosta. Katkos sai kuitenkin miettimään että milloinkas ne edelliset varmuuskopiot olikaan tehty. Vaikkei blogissa mitään niin ihmeellistä ole, ei silti huvittaisi menettää koko sisältöä. Eli ei kun varmuuskopioimaan…
Irlannin länsi-rannikko on ehkäpä Irlannin parasta aluetta, ainakin noin maisemien suhteen. Myös ihmiset tuntuivat huomattavasti mukavammilta länsi-rannikolla.
Moherin kallioille ajelimme etelästä päin. Samalla pääsimme testaamaan Irlantilaisen lossin matkalla Killarneystä Moherille.
Lossimatka Atlantilla kesti puolisen tuntia ja maksoi 15 euroa. Vähän isompi lossi, kuin mihin Suomessa on tottunut, mutta ei muuten juuri eronnut suomalaisesta serkustaan.
Moherin kalliot siintää jo edessä.
Länsi-rannikolla tie kulki pitkin maaseutua ja traktoreita kulki teillä ja kylissä tämän tästä. Jotenkin tuolla Irlannin maaseudulla on mukava tunnelma.
Siinä monissa kuvissa ja korteissa näkyvä maisema. Tämä on taas niitä paikkoja, joita ei vaan voi onnistuneesti millään kameralla tallentaa, vaan ne on nähtävä luonnossa. Korkeimmillaanaan kalliot on noin 250 metriä.
Lisää Moherin kallioita.
Irlannissa ei paljon metsiä ja sen seurauksena ei puutakaan tuhlattavaksi. Niinpä aitakin on täytynyt tehdä betonista. Ei ole aidan tekokaan kevyttä hommaa Irlannissa.
Länsirannikolla riitti kiviä ja kiviaitaa.
Ehkäpä tämä kuva havainnollistaa miten kapeita Irlannin tiet ovat. Bussi tulee vastaan keskellä tietä, eikä ohittamaan sopisi, ellei kohdalla olisi juuri levikettä. Ja noita levikkeitä ei ihan joka kilometrille riitä.
Yllä oleva kuva on puolestaan Galwaystä. Galway oli yllättävän siisti kaupunki, jossa on vilkas yö-elämä ja mukava kävelykatu täynnä pubeja ja ravintoloita.
Kerryn kierroksen lisäksi Galwayn seudulla olevat Moherin kalliot ovat erittäin hyvä kohde vierailla. Moherin ja Galwayn ympäristössä kiertää maisemareitti, jonka pääsee näkemään joko bussilla tai omalla autolla. Aikaa menee varmastikkin yksi päivä. Moherin kallioilla oli muuten menossa uuden turistikeskuksen rakennustyöt, eikä me päästy sitten olleenkaan kallioilla olevalle majakalle. Rakennustöiden pitäisi kuitenkin valmistua vuoden 2007 alussa, jolloin Moherin kallioilla pitäisi olla uusi, hieno keskus.
Länsi-Irlannin kierroksella tuli myös todettua, että erittäin järkevä tapa majoittua irkkulassa on Bed & Breakfastit. Yleensä perheiden pitämät paikat on järestään siistejä, kohtuu hintaisia ja henkilökunta on mukavaa. Noin 35:llä eurolla per henkilö saa yleensä majoituksen, johon kuuluu myös aamupala - ja perinteinen Irlantilainen aamupala ei ole mitenkään kevyt. Aamupalaanhan kuuluu Yleensä munaa, pekonia, nakkeja, papuja sekä tietenkin paljon paahtoleipää.
Kirjoittelin heinäkuussa työmatkan varrella tehtävästä tietyöstä. Tuo tietyöhän oli kesken jo viime vuoden joulukuussa, kun Irlantiin saavuin, eikä valmistumisesta ole vielä merkkejä näkyvissä. Jonkin verran tuo tietyö on sitten edellisen kirjoituksen kuitenkin edenny, mm. asfalttia on vedetty pienet pätkät lisää. Niinpä tänä aamuna olikin kerrassaan huvittavaa kävellä töihin, kun jo valmiiksi saatu jalkakäytävä oli taas revitty auki. Oli ilmeisesti viemäriputket unohtunut laittaa tuon jalkakäytävän alle. Itselleni tuli ainakin heti mieleen Suomessa telkkarissä pyörinyt (Soneran?) mainos, jossa mies organisoi itse työmaata, jolle vedettiin asfaltti ja heti perästi tuli miehet asentamaan putkia asfaltin alle. Sanomattakin selvää, että valmiin tien auki repiminen ei paljon valmistumista edistä. Tästä voinee päätellä, että ei tientekijät ole ainakaan urakkapalkalla hommissa. Jutun pointti on kuitenkin siinä, että Irlantilaisten organisointi kyvyt noin yleensäkkin on edellämainitulla tasolla - asioita ei juurikaan ajatella eteenpäin.
www.flickr.com
|
You are currently browsing the Yksi pieni rasti weblog archives for September, 2006.
