Lokakuun alussa oli vuorossa kauimmaksi suuntautunut matka kun lensimme rapakon taakse New Yorkiin. Aikaeroa Irlannista NY:kiin viis tuntia, NY siis Irlantia jäljessä. Noin päin aikaero ei ole niin paha, joskin sitä vähän pahensi se, että edellisenä yönä unet jäi vähän lyhyiksi Tupin synttäribileiden ja aikaisen herätyksen vuoksi.
Lentokentällä oltiin jo melkein kolme tuntia ennen lennon lähtöä, mutta tällä kertaa tuo aika meni heittämällä. Pikaisen aamupalan jälkeen pitikin alkaa täyttelemään lappuja, jotka vaaditaan jenkkeihin pääsemiseksi. Kysymykset oli suhteellisen kinkkisiä tyyliin olitko natsi toisessa maailman sodassa, oletko ollut osallisena kansanmurhaan, oletko terroristi, aiotko hakea töihin jenkkeihin. Öö…en,en,en,en ja en. Vastaako noihin joku oikeasti jotain muuta? Onko jenkit noin tyhmiä vai pitääkö ne muita noin tyhminä?
Lentokone (Airbus A330) oli huomattavasti isompi, kuin mihin on tottunut euroopan sisäisillä lennoilla. Leveyttä melkein tuplat normaaliin ja jalkatilaakin vähän enemmän. Videot ei toiminut ko. lennolla, joten kompensaationa Aer Lingus tarjosi 6,5€ voucherin. Eipä haitannut mitään vaikkei toiminutkaan, matka meni hyvin lueskellessakin.
Kun päästiin NY oli kello vasta puoli kaksi iltapäivällä, eikä kyllä tuntunutkaan että kello olisi sen enempää. Heti lentokentälle päästyä alkoi näyttämään, että ollaan Amerikassa. Kaikki autot oli niin amerikkalaisen näköisiä, kuin voi ja tähtiliput liehuivat. JFK lentokenttä on pirstottu 9 terminaaliin, joten yksikään terminaali ei ole kovin iso ja niinpä kenttä ei tosiaankaan tunnu yhdeltä maailman vilkkaimmista kentistä. Kentällä kiertää nerokkaasti juna, jolla pääsee ilmaiseksi siirtymään terminaalista toiseen. Metrolle meno lentokenttäjunalla sen sijaan maksaa 5 dollaria, minkä lisäksi metro maksaa 2 dollaria. Kentältä pääsee näppärästi Manhattanille hyppäämällä ensin lentokenttäjunaan ja ajamalla sillä Jamaica centeriin, jossa voi vaihtaa metroon. Siinä missä JFK on keskellä pientaloaluetta, on sen jälkeen aika vaikuttava kokemus nousta ylös maanalta keskellä manhattania. Äkkinäiseltä meinaa niskat nyrjähtää talojen korkeutta ihmetellessä.
Hotelli meillä oli Times Squarella. Yhden tähden hotelli, eikä mitään hienouksia mutta hintakin oli inhimillinen ja oltiin ainakin keskeisellä paikalla.
Maisemia Central Parkista, jonne käveltiin ensimmäisenä päivänä. Vasemmassa alakulmassa näkyy muuten Central Parkin luistinrata, joka saattaa olla tv:stä tuttu.
Fitht avenuella lähellä Central Parkia sijaitseva Apple Store on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka, itse arvostan nähtävyytenä samalle tasolle vapauden patsaan ja empire state buildingin kanssa. Harvoin jos koskaan olen käynyt niin hienossa myymälässä, kuin Apple Store. Storessa pääsee ihailemaan ja ihmettelemään miten tietokoneet voikin olla niin hienoja ja samalla uskomattoman käytettäviä. Koneilla pääsee surffailemaan nettiin ja Storesta löytyy ilmainen langaton verkkokin, jos mukana on oma tietokone. Pakko myöntää, että 24 tuumainen iMac oli aika houkutteleva…
Times Squaren valomainokset on aika vaikuttavia. Valojen voimakkuus on niin suuri, että pimeälläkin on yhtä valoisaa kuin päivällä. Toivottavasti tämän tyyppiset mainokset yleistyisivät euroopassakin vielä joskus. Nuo on oikeasti hienoja.
Lyhyt on muisti, mutta valokuvien järjestyksestä voi suurinpiirtein päätellä tapahtuma järjestyksen. Kuvien mukaan seuraavana päivänä menimme käymään Empire State buildingissä. Olimme paikalla jo aamu kymmeneltä, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi, kun hirveitä jonoja ja tungosta ei vielä ollut ehtinyt syntyä.
Vaikka kaupunki on täynnä korkeita rakennuksia, on Empire State building huomattavasti vielä muita korkeampi. New Yorkia on hieno katsella korkealta, kun se oikeasti näyttää kaupungilta!
Yksi NY:n nähtävyyksistä, jotka on pakko nähdä on tietysti Flatiron building, joka on Broadwayn ja Fitht Avenuen risteyksessä. Kuvassa näkyvä “hoikkuus” on kuitenkin silmälumetta, oikeasti rakennus ei ole ihan noin “flätti”.
Amerikassa kaikki oli oikeastikkin isompaa. Tässä Medium juoma, pienin mitä oli saatavilla ko. elokuvateatterissa. Kokoa ehkä noin litran verran. Elokuvissa käytiin pariinkin otteeseen, mutta mitään super isoa ja hienoa teatteria ei valitettavasti löydetty. Käytiin muuten katsomassa World Trade Center elokuva New Yorkissa. Oli jännä katsoa sitä, kun tapahtuma paikat oli sellaisia, jossa oli itsekkin käynyt ja osa ihmisistä, jotka oli elokuvaa katsomassa oli varmasti nähnyt terrori-iskut “livenä”.
Ei talojen ole pakko olla tasapaksuja. Amerikkalaiset on aika mestareita rakentamaan, rakennuksia on kaiken näköisiä ja kokoisia.
Poliisiauto näyttää ihan oikealta poliisiautolta, samalta kuin elokuvissa. Taustalla ground zero, jossa WTC tornit vielä muutamia vuosia sitten kohosi. Nyt paikalla on vain iso monttu. Tilallehan tulee tietysti entistä korkeampi rakennus, Freedom tower.
Linja-auto, kuin Sinkkuelämässä. Carrien kuvaa ei tosin ollut. Kuvassa myös McDonalds, jossa tuli käytyä aika usein. Jenkeissä oli hyvä syödä pikaruokaa, koska kyseessä on maantapa. McDonaldsin ruuat maistui NY:ssa paremmalta kuin euroopassa. Ranskalaisissa oli suolaa, pihvissä mausteita. Eikä kertaakaan saanut kuivanutta tai pitkään seisonutta hampurilaista. Myös pizza slicet oli helppo, halpa ja nopea tapa syödä. Ulkona syöminen on ilmeisesti erittäin yleistä Manhattanilla, päätellen siitä että ruokakauppoja ei juurikaan näkynyt.
Kun tila on vähissä, on hyvä konstit tarpeen. Tälläisia parkkialueita näkyi aina paikoitellen. Ymmärtämättä jäi, että onko tuo sitten oikeasti kätevää. Entä jos joku haluaa autonsa ylhäältä, pitääkö kaikki muut autot siirtää tieltä?
NY:ssä liitti jos jonkinlaista kulkupeliä. Yksi mielenkiintoisimmista oli vesitaksi - keltainen, kuten asiaan kuuluu.
Vapauden patsas on ehdottomasti nähtävä, jos käy New Yorkissa. Päästäkseen sitä ihmettelemään piti tottakai mennä taas turvatarkastuksen läpi. On alkanut jo vähitellen ärsyttämään nuo överiksi vedetyt turvatarkastukset.
Lisää kuvia Times Squarelta. Tässä kohtaa Times Square siis on Broadwayn ja 7th Avenuen haarassa. Vähän pohjoiseen löytyy Broadwayn kuuluisimmat teatterit. Teatterissa jäi käymättä, lähinnä koska liput on kallitta, eikä ollut mukana sopivia vaatteita.
Myös yhdessä museossa tuli matkalla käytyä. Museoksi valikoitui American Museum of Natural History. Museon käynnin kohokohtia oli ehdottomasti Space show suuressa teatterissa, jonka puolipallon muotoiseen kattoon “avaruus” heijastettiin. Aika hienosti toteutettu esitys, jonka aiheena oli Cosmic Collissions. Museossa oli myös oikeita dinosaurusten luita. T-REX ei ollut livenä ihan niin iso, kuin olin kuvitellut. Mutta iso kuitenkin.
Asia, joka jäi aiemmasta NY merkinnästä pois on kieli. Lyhyesti voisi tiivistää NY:ssä käynnin “ymmärrä ja tule ymmärretyksi”. Oli mukavaa käydä maassa, jossa oikeasti puhutaan englantia ja ihmiset myös ymmärtävät kun heille puhuu englantia. Irlannissa ei voi aina sanoa samaa. Kun tulimme takaisin ja hyppäsimme lentokentällä taksiin tuli nopeasti paluu arkeen - Marjukka jopa kysyi minulta että mitä se kuski sanoi. Sen verran kuitenkin jo oppinut irlantia ymmärtämään, että ymmärsin taksi kuskin kyselleen että joko olemme kuulleet miten jalkapallo pelissä on käynyt.
Monet on myös kyselleet, että mikä oli parasta NY:ssa. Kysymys johon on hankala vastata, koska oli paljon hienoa nähtävää ja koettavaa. Ehkäpä hienointa oli kuitenkin suurkaupungin tunnelma. Ihmisiä riitti paljon joka paikassa ja korkeat talot on erittäin hienoja. Ei välttämättä noin arkkitehtuurisesti, mutta luovat tunnelmaa isosta kaupungista. Käsittämätön ajatus miten Manhattanin pienelle saarelle on pakkaantunut asumaan miljoonia ihmisiä. Tosin ei se saari niin pieni ole, tai ainakin semmoinen tunne tulee kun kävelee siellä jalat kipeäksi.
