Yksi pieni rasti

Otsikko oikeastaan jo kertookin kaikki, eli Wool Shed näyttää Itsenäisyyspäivänä Talvisodan.

Enää neljä päivää töitä jäljellä ja sitten olisi vuosi töitä täynnä. Vaikka töihin meno on vieläkin oikein mukavaa on silti ihan kiva lopettaa työt. Viikon päästä olenkin sitten jo Lontoossa ja kahden viikon päästä Helsingissä.

Tänä viikonloppuna otettiin käyttöön toissa viikonlopun suunnitelma. Lauantaina käytiin taas Mongolian BBQ:ssa syömässä ja sen jälkeen Savoyssa katsomassa Casino Royale. Savoy oli kieltämättä aika hieno paikka ja Savoy 1 sali oli aika hulppean kokoinen, mutta ei kyllä vedä vertoja Tennispalatsi 1:selle. Mutta vaikutuksen Savoyssa teki lippujen tarkastaja, joka oli vanhempi pukuun pukeutunut mies, joka loi paikkaan erilaista tunnelmaa. Lisäksi sama mies laittoi vielä elokuviin menevät nättiin jonoon.

Itse elokuva oli melkein sellainen kuin toivoinkin. Kaikki edellisessä Bondissa ärsyttäneet asiat näkymättömine autoineen oli karsittu pois ja virnistelevän Bondin tilalla brutaalimpi ja toiminnan läheisempi 007. Elokuvan oli muuteenkin lähempänä alkuperäisiä Bond-elokuvia (tai kirjoja) kuin yksikään Bond-elokuva pitkään aikaan. Ja vaikka etukäteen epäilin (kuten monet muutkin) Daniel Cragin sopivuutta Bondiksi poisti elokuva kyllä kaikki epäilykset siitä. Omasta mielestäni hän on ainakin näin yhden elokuvan perusteella jopa Pierce Brosnania ja Roger Moorea parempi Bondin rooliin.

Blogin päivittäminen on ollut aika tyhjäkäynnillä viime aikona oikeastaan vähän tarkoituksella. Tuntuu että ajatukset on jo aika pitkälti Suomessa ja tuntuu niin tylsältä kirjoittaa siitä kokoajan.

Kirjoittelenpa nyt kuitenkin mitkä on ollut täällä päin ajankohtaisia puheenaiheita - täällä kun ei juuri maajusseista niin puhuta kuten Suomessa, kun ei niitä edes telkkarista näe. Näin talven tullessa ja säiden jäähtyessä on tietenkin puhuttanut jälleen Irlantilaisten talojen huono laatu ja lämmittäminen. Aina vain jaksaa ihmetyttää Irlantilaisten lämmittämistottumukset. Irlantilaiset tuntuvat lämmittävän asuntojaan vain pari kertaa vuorokaudessa korkeintaan pari tuntia kerralla. Tämän seurauksena asunnon lämpötila on suurimman osan ajasta alle kahden kymmenen  - ei sopisi minulle. Asiaa ei tietysti helpota se, että minkäänlaisia eristeitä ei tunneta ja ikkunoista tuulee sisään (mikä on tavallaan hyvä asia, koska mitään muuta ilmanvaihtoa asunnoissa ei olekkaan). Sitä vain on ihmetelty, että eiko Irlantilaiset tiedä, että sisällä voisi olla lämmintä talvellakin, onko kyse nuukuudesta vai tykkääkö Irlantilaiset oikeasti kylmästä?

Toinen asia, mikä on ollu pinnalla on tuberkuloosi. Töissä jollain oli tuberkuloosia, minkä seurauksena osa ihmisistä testattiin ja kaikki varoiteltiin, joskin tartunta vaaran pitäisi olla melko pieni. Mitenkään kovin yleistä ei tuberkuloosi ole Irlannissakaan, joskin vähän yleisempää kuin Suomessa (Suomessa viime vuonna ~260 tapausta, Irlannissa ~400). Pitää myös muistaa, että Irlannissa on paljon enemmän ulkomaalaisia, kuin Suomessa, joten siinäkään mielessä tilasto ei ole täysin vertailua kelpoinen (eikä ole muutenkaan, koska en löytänyt mitään virallista lähdettä Irlannin tartunta määrille). Ulkomaalaisista puheen ollen, viime aikoina on taas tullut havahduttua siihen, miten paljon Irlannissa ja varsinkin Dublinissa on ulkomaalaisia. Asiaan tuli taas kiinnitettyä huomiota, kun vasta Irlantiin muuttaneet asian nosti esille. Ja tottahan se on, bussisseissa kuulee useammin jotain muuta kieltä kuin englantia. Varsinkin puolalaiset on varsin tehokkaasti valloittaneet Irlannin. Muistelen lukeneeni, että puolalaisia muuttaa Irlantiin usean tuhannen ihmisen viikkovauhtia, eikä kaikki paikalliset ole kovin tyytyväisiä tilanteeseen. No, eipä ole suomalaiset edes niin avomielisiä ulkomaalaisia kohtaan, kuin irkut.

Katselin tuossa äsken blogilistalta, olisiko sinne sattumoisin tullut uusia Irlanti blogeja, mutta pettymyksekseni en yhtään uutta Irlanti blogia löytänyt. Olisi hauskaa lueskella muiden Irlantiin muuttajien kokemuksia,  ehkä joku vielä jossain vaiheessa innostuu pitämään blogia.

Jäi sitten kuitenkin vielä uusi Bond katsomatta tänä viikonloppuna, kun Maikku on ollut sairaana. Vaihteeksi näin päin, yleensä minä olen meistä se, joka sairastaa. Viikonloppu on mennyt lähinnä kotosalla, mutta eipä paljon harmita, sen verran on tullut oltua menossa muutenkin. Eikä kostea ja tuulinen sää sen suuremmin houkuttele ulos. Nytkin tuulee niin paljon, että tuntuu kuin koko talo kaatuisi (mikä ei toki näin Irlannissa ole täysin pois suljettu mahdollisuus.)
Perjantaina olin vaihteeksi Bellissä läksiäisissä. Tarkoitus oli käydä nopeasti, mutta niin vain tuli valomerkki ennenkuin pääsin lähtemään Abrakebabran kautta kotiin. Oli ihan hauska ilta, varsinkin kun törmäsin vanhaan työkaveriin, joka oli nyt käymässä Suomesta Irlannissa. Lisäksi tuli rupateltua myös vasta Irlantiin tulleiden ihmisten kanssa, joten oli ainakin näkökulmissa eroa. Jotenkin sitä näkee Irlannin vähän eri tavalla, kun on ollut täällä pidempään, saati kun on ollut jonkin aikaa poissa.
Huomenna pitäisi sitten aloittaa viimeinen puristus töiden parissa. Neljän päivän lomailun jälkeen jaksaa taas paremmin, joten eiköhän viimeiset kaksi työviikkoa mene aika vauhdilla  - ainakin toivottavasti. Sitten lienee aika pitää itsekkin jonkinlaiset läksiäset.

Joko siitä edellisestä päivityksestä on tosiaan viikko aikaa? Taas aika mennyt niin äkkiä, ettei ole edes huomannus.  Viikonloppukin alkoi eilen, kun lomailen loppuviikon käyttäen jäljelle jääneet lomapäivät. Kieltämättä tulee tarpeeseen, kun on univelkaa päässyt kertymään. Tosin, ei pitkään nukkuminen ole niin helppoa kuin luulisi. Kun on tottunut heräämään aikaisiin, heräsin tänä aamunakin jo viideltä. Ehkäpä huomenna saisi nukuttua vähän pidempään.

Viikonloppuna on taas ohjelmassa mm. läksiäisi. Lähtiöitä näin vuoden lopussa on itseasiassa aika paljon, ketkä lähtevät sitten mistäkin syystä - muihin töihin, jouluksi Suomeen, kun kaverit lähettee jne. Mutta niin on myös vastaavasti melko paljon tulijoitakin, joilla on vielä koko Irlanti kokematta.
Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä katsomaan uusin James Bond, mahdollisesti jopa Savoyhin, jossa ei ole vielä tullutkaan käytyä. Aikomus on ollut siitä asti, kun tänne tulin, joten alkaisi olemaan korkea aika. Savoy on käsittääkseni Dublinin isoin ja hienoin elokuvateatteri, joten olisi siinä mielessä varmasti ihan näkemisen arvoinen. Pitäisi varmaan selvittää onko jotain muutakin jäänyt näkemättä. Voi olla, että ei ihan heti tule tultua uudestaan Irlantiin. 26.11. olisi jossain päin Dublinia joulumyyjäiset, mutten nyt tähän hätään löydä sivua, josta asiasta kerroittaisiin. Ehkäpä siellä saisi joulutorttuja - viikon päästä jouluun on enää kuukausi, alkaa olla korkea aika saada jouluherkkuja.

Eilen sitten koitti päivä, kun Tupi lähti takaisin Suomeen. Vähän oli kummallista nähdä Tupin huone tyhjänä. Samalla realisoitui itsellekkin lähtemisen idea. Ei oikeasti ole kuin muutamia viikkoja jäljellä. Tulipa sitten huomattua samalla, että on jonkin verran tavaraa mistä pitää hankkiutua eroon. Tupilta jäi jo vaikka mitä ja itseltä jää varmasti toinen mokoma lisää.

Pääluku ei kuitenkaan Tupin lähdöstä vähentynyt. Päinvastoin, asukkaat lisääntyi väliaikaisesti yhdellä kuin  meille tuli vielä viimeiset (vai onko joku vielä tulossa?) vieraat. En tosin ehtinyt vieraita näkemään eilen kuin vilaukselta enkä tänään ollenkaan. Ehkäpä viikonloppuna ehtii vähän enemmän näkemään.
Tänään oli taas mielenkiintoinen kello kolmen ruuhka työmatkan varrella. Kahden kilometrin suora oli ihan tukossa koko matkalta toiseen suunta. Uteliaisuus ei antanut periksi joten kävelin sitten katsomaan että mitä on tapahtunut, että tuommoinen ruuhka on saatu aikaan - vieläpä oikean ruuhka-ajan ulkopuolella. Liikenneympyrässähän olikin sitten kolari. Kaksi autoa olivat kolhaisseet vähän toisiaan ja paikallisen tavan mukaan autot oli jätetty niille sijoilleen keskelle risteystä niin ettei ohi päässyt. Tuon suoran kävelemiseen menee reilu 15 minuuttia joten ainakin sen aikaa kolarin osapuolet oli kolaria selvitelleet. Kun minä ohitin paikan oltiin jo suurinpiirtein toisten kauluksissa kiinni - olisiko ollut syyllisestä epäselvyyttä. Ihan samassa paikassa oli muuten viime viikonloppuna ihan samanlainen kolari. Ja silloinkin autot jäi sille paikalle odottamaan poliisia.

Tänään kotiin tullessa elin jo ihan perjantaita, kunnes todellisuus iski. Onneksi huomenna on jo oikeasti perjantai ja viikonloppu. Univelkaa taas kertynyt ihan riittävästi.

Halloween oli ja meni, nyt täällä odotetaan jo joulua. Siinä missä halloween Suomessa menee aina ohi sopivan huomaamatta, ei sitä täällä voi olla noteeraamatta. Paikallinen halloween oli yhdistelmä pääsiäistä, juhannusta ja uuttavuotta. Ihmiset pukeutui kaiken maailman kostyymeihin, pitivät isoja nuotioita (keskellä kerrostalo aluetta ja nerokkaat teinit tietenkin vie nuotioihin muovisia tietyö “keiloja, mistä seurasi hyvät hajut) ja ampuivat raketteja. Itseasiassa ilotulitukset oli huomattavasti isommat, kuin uutenavuotena. Ottaen huomioon, että ilotulitteiden myynti Irlannissa on kiellettyä, ammuttiin raketteja hämmästyttävän paljon. Asia, joka ihmetytti oli se, että halloweeniä juhlittiin tiistaina, vaikka sitä varten oli erillinen pyhäpäivä maanantaina. Miksei juhlintaa olisi voitu ajoittaa esimerkiksi viikonlopulle?

Viime viikolla shopparille meno tuotti yllätyksen, kun kävin (viimeistä kertaa Irlannissa) parturissa. Shopparille oli ilmestynyt joulukoristeen kuusineen kaikkineen. Jo oli aikakin, on sentään marraskuun alku! Pian jouluhässäkät on kaupoissa varmaan heti juhannukselta - luulisi että vähän lyhyempikin aika riittäisi.

Ilmeisesti joulumyynteihin valmistautuessaan kaupat tuntui siirrelleen osastojen paikkoja. Naisille se on varmaan ihan kivaa muutosta, kun saa kierrellä uudestaan järjestetyissä kaupoissa, mutta minun elämän se tekee vain hankalammaksi. Kauppaan kun menee aina ostamaan jotain, mitä tarvitsee ja silloin osaa arvostaa sitä, että tavarat löytyy aina samasta paikasta. Jos ei löydy, niin jää ostamatta.

Viikonloppu onkin mennyt läksiäisten merkeissä. Perjantaina käytiin Mongolialaisessa paikassa syömässä työporukalla läksiäisten merkeissä. Paikassa oli seisova pöytä, josta sai kerätä ruokaa mielensä mukaan, jonka jälkeen sen sai maustaa itse ja sen jälkeen kokit paistoi ruuan isolla “paistinpannulla”. Syödä sai niin paljon kun jaksoi, joten kaikki enemmän ja vähemmän pyöri ulos. Hyvää ruokaa ja mukava paikka, täytyy käydä uudestaankin. Eilen sitten oli vähän isommat läksiäisbileet Australialaisessa Woolshedissä (jossa tuli käytyä aika usein katsomassa lätkää mm- ja olympiakisojen aikaan). Muutamat Suomalaiset paikan kanta-asiakkaat on muuten järjestämässä Woolshediin Suomi pöytää, saa nähdä onnistuuko.  Tupi on lähdössä takaisin Suomeen jo parin päivän päästä, minkä vuoksi tässä on alkanut tuntumaan että omakin lähtö alkaa olla jo lähellä. Onneksi on vielä muutamia viikkoja jäljellä. Vaikka Suomeen onkin mukavaa mennä takaisin, ei pakkasia ole kyllä ikävä.