Yksi pieni rasti

Nyt on päästy Suomeen asti ja kirjoittelen tätä nyt Helsingissä Sanomatalon ilmaista wlan-verkkoa hyödyntäen.

Eilinen meni oikeastaan kokonaan matkustaessa Irlannista Suomeen. Lento Irlannista Kööpenhaminaan oli lähtiessä neljäkymmentä minuuttia ja vaihtoaika Köpiksessä piti olla tuo samainen 40 minuuttia, joten vähän epäilytti että näinkö edes ehditaan jatkolennolle. Köpiksen kenttä kun ei ole paras mahdollinen suorittaa nopeita vaihtoja, koska siellä on todella suuret välimatkat terminaalista toiseen. Myötätuulen avustamana kone onneksi otti aikataulua kiinni parikymmentä minuuttia, joten ehdimme juosta Köpiksessä koneesta toiseen ja taas mentiin. Helsinkiin laskeuduttiinkin sitten suurinpiirtein aikataulussa ja toinen matkalaukuista oli jopa ehtinyt Köpiksestä mukaan. Toisen SAS toimitti perille vähän ennen puolta yötä. Ei meinannut millään uskoa, että laukkua tuova lähetti oikeasti osasi ovelle asti, eikä soittanut puolesta matkasta ohjeita. Irlannissa ei varmasti olisi osannut.

Nyt kun takana on vajaa vuorokausi Suomessa alkaa jo ymmärtää, että on oikeasti täällä. Olin ulkomailla viime vuoden jouluun jälkeen melko tarkalle 365 vuorokautta. Asiat tuntuvat kovin erilaisilta ja vuosi sitten niin arkiset asiat tuntuvat taas uusilta ja jänniltä - en muista milloin olisi ollut niin hauskaa käydä Prismassa, kuin nyt. Olo on kuin olisi tullut Disneylandiin. Englannin kielellä asiointikin tuntuu menneen siinä määrin selkäytimeen, että nyt Suomessa kaupan kassallakin meinaa väkisin puhua englantia tai ainakin lipsauttaa lauseen loppuun please. Mutta eiköhän täällä oloon nopeasti totu.

Nyt Suomeen palattuani tämä blogikin saa loogisen lopun ja tämä jää(nee) viimeiseksi merkinnäksi. Blogi jää ainakin toistaiseksi paikoilleen, joskin ajatuksissa on ollut että muuttaisin blogia hieman eri osoitteeseen. Blogin kirjoittaminen kiinnostaa jatkossakin ja uuden blogin avaaminen on ollut ajatuksissa, mutta blogin kirjoittaminen vaatii jonkin verran aikaa, joten saas nähdä miten käy. Joka tapauksessa kiitoksia ja näkemiin. Our online pharmacy is the perfect resource for people to get their drugs without any hassles or awkwardness. buy cialis We work hard to make sure you save money every time you shop with us. buy levitrabuy soma At our online store, you pay less and get more. buy viagra

Aika Irlannissa alkaa olla lopuillaan, kun laskuri näyttää että aikaa lentoon Suomeen on enää vajaat 16 tuntia. Perjantaina vietettiin läksiäisiä paikallisessa pubissa ja oli oikein hauskaa nähdä kavereita vielä viimeistä kertaa Irlannissa ollessa. Eilinen ja tämä päivä onkin sitten mennyt lähinnä siivoillessa ja pakatessa.  Tuli ainakin todettua, että ikkunoitten pesu ei ole minun laji. Pesin yhdet ikkunat kolmeen kertaan, eikä ne vieläkään ihan täydelliset ole. Tänään vielä myytiin ja lahjoitettiin ylimääräistä tavaraa. Laukutkin on suurinpiirtein pakattuna. Matkalaukku painaa lähemmäksi kolmekymmentä kiloa ja reppunkin paino on kymmenenkilon paikkeilla.

Huomenna aamulla olisi sitten herätys kuuden aikaan ja lento Köpiksen kautta Suomeen lähtee (ainakin toivottavasti) yhdeltätoista. Suomessa pitäisi olla perillä puoli kuusi illalla, joten matkaan menee koko päivä.

Seuraavan kerran kirjoittelenkin blogia jo sitten Suomesta.

Edellisistä kuvista onkin vierähtänyt jo aikaa, mutta tässäpä kuvia Lontoosta, kuten lupasin. Päivässä ehtii yllättävän paljon ja kuviakin kerty 100+, vaikka tuntui, että ei edes hirveästi tullut kuvailtua.

Lontoo on suorastaan Dublinin naapurissa, vain vajaan tunnin lentomatkan päässä. Silti näytti pitkään siltä, että jää koko Lontoo näkemättä, vaikka se lähellä onkin. Mutta niin vain tuli vielä katseltua Ryan Airin sivuja ja löydettyä sieltä lennot Lontooseen 25€ edestakaisin, joten tuli kuin tulikin vielä Irlannissas olon loppumetreillä lähdettyä Lontooseen.

Tunnin lentomatka ei tosin kerro koko totuutta tuosta matkan pituudesta. Lento Lontooseen lähti aamulla 6.25, joten herätys oli jo puoli neljältä. Me lensimme Stanstedin kentälle, josta matkaa Lontoon keskustaan on noin 40 minuttia junalla. Kaikkine odotuksineen matka kesti siis kolmisen tuntia - se siitä naapurissa olemisesta. No, joka tapauksessa Lontooseen päästiin.

Tower Bridge 

Paikallinen taksi. Kaikki taksit Lontoossa oli kyllä saman näköisiä, mutta toisin kuin luulin eivät ne kaikki olleetkaan mustia, vaan niitä näytti saavan kaikissa sateenkaaren väreissä.

National Gallery ja minä

Piccadilly Circus. Odotin ehkä eniten tämän näkemistä, sen verta usein tuo on tullut telkkarissa ja kuvissa nähtyä. Ihan hieno ja varmasti pimeällä vielä hienompi, mutta Time Squaren jälkeen ei niin vaikuttava ilmestys. Miksei Suomessa ole mitään vastaavaa?

Kauan odotettu Apple Store löytyy Regent Streetiltä, jossa on muutenkin paljon (merkki) liikkeitä. Liike oli itseasiassa hyvin pitkälti samanlainen kuin NY:n Sohon Store. Kokoa riittää, mutta tavaraa ei ole varmaan yhtään enempää, kuin muissakaan Storeissa. Mutta hienosti tehty liike joka tapauksessa. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut edes tuliaisia, vaikka houkutus oli suuri.

Kuninkaallisten linna eli Buckinghamin palatsi. Odotin, että linna olisi ollut isompi ja prameampi. Taas tuli rikottua yksi ennakkoluulo - vartijoilla oli harmaat takia, eikä punaiset. Lisäksi vartijat (kaksi) olivat kaukana aidan takana, joten heidän kanssa ei päässyt kuvaa.

Big Ben, vähän eri kulmasta, kuin normaalisti.

Big Ben, parlamenttitalo, Thames ja Maikku.

Lontoon maailmanpyörä on mielenkiintoinen ilmestys. Täytyy vain ihmetellä Lontoolaisten ennakkoluulottomutta, koska monessa paikassa tuollaisen rakentamisesta olisi varmasti noussut niin suuri vastarinta, että olisi ehkä jäänyt tekemättä. Maailmanpyörän rakennekkin on varsin mielenkiintoinen. Maailmanpöyrä näyttää nimittäin jättimäiseltä polkupyörän vanteelta pinnoineen.

Jouluvaloja Regent Streetiltä.

Paluu matka Lontoosta Dubliniin olikin sitten aika pomppuinen. Päivän aikaan oli alkanut tuulemaan enemmänkin, mikä tärisytti konetta jonkin verran koko matkan. Dubliniin laskeutuminen sitten olikin aika jysäys. Ilmeisesti kovan tuulen takia kone joutui laskeutumaan melko kovalla vaudilla, joten laskeutuessa kone osui kenttään aika kovasti ottaen siitä pompun uudestaan ilmaan tippuakseen kenttään vielä kovemmin.

Ryan Airilla matkustaminen ei ole mitenkään hauskaa ja tuntia pidempia matkoja en suosittele sillä lentämään. Ryan Air on vielä uusinut jonotus järjestelmänsä lentokentällä niin, että netissä lähtöselvityksen tehneet tai ylimääräistä maksaneet pääsee koneeseen ensin ja sen jälkeen pääsevät loput. Tämänhän ei oikein toimi, koska opasteet on todella epäselvät ja niinpä ihmiset jonottavat miten sattuu. Niinpä noiden ensin koneeseen pääsevien seassa ja perässä tunkevat myös muut koneeseen. Niinpä normaalisti jonottavat pääsevät koneeseen vasta kun suurin osa paikoista on jo viety. Ja Ryan Airillahan ei ole mitään paikka lippuja. Päädyttiin vielä paluu matkalla istumaan viimeiseen riviin, mikä oli virhe. Viimeinen rivi on jostain täysin käsittämättömästä syystä ulkoskäyntirivi, vaikka kohdalla ei ole ovia. Tämän vuoksi viimeisellä rivillä ei saa laittaa käsimatkatavaroita edessä olevan penkin alle - en vain käsitä miksi. Lisäksi viimeisen rivin yläpuolella olevat tavaroiden säilytyspaikat on täynnä ties mitä rojua, joten tavat täytyy viedä sinne missä tilaa nyt sattuu olemaan.

Tulevaisuudessa tulen kyllä välttelemään Ryan Airia niin paljon kun voin. Ryan Airin koneet tuntuvat aina olevan todella ahtaita, eikä penkit edes kallistu yhtään. Loppujen lopuksi Ryan Air ei ole edes juurikaan muita halvempi, kun ottaa huomioon että ne lentävät vain syrjässä oleville pikkukentille, joilta joutuu sitten vielä matkustamaan jollain eteenpäin. Dublinin kenttä taitaa olla ainoa pääkenttä, minne Ryan Air liikennöi.

Seikkailut NTL:n kanssa jatkuu. Jos alkuun oli hankalaa saada tilattua koko liittymää, on sen lopettaminen hankalaa potenssiin kaksi. Koko viikko on mennyt yrittäessä lopettaa tuota liittymää. Miten hitossa voin lopettaa liittymän, jos en saa millään mitään yhteyttä koko hiton yhtiöön? Soittaminen tuottaa yleensä vain tuloksen kaikki linjat varattuja, koeta myöhemmin uudestaan. Tänään pääsin peräti jonoon, mutta puolen tunnin jonottamisen jälkeen loppui creditit puhelimesta. Lisäksi laitoin tiistaina mailia heidän asiakaspalveluun, josta sain automaattisen vastauksen. Eilen laitoin kyselyä, että onnistuuko tuo liittymän sulkeminen sähköpostilla, mutta en ole saanut mitään vastausta.

Koitin sitten äsken lähettää mailia NTL:n sivuilta löytyvään yleiseen info@ntl.ie osoitteeseen, mutta kuinkas ollakkaan, osoitetta ei ole olemassa. Tyrkkäsin sitten vielä saman mailin sales-mailiboksiin, josko sitä joku lukisi. Ja NTL:llä käyminen ei ole vaihtoehto, ainoa toimipiste sijaitsee jossain huitsin nevadassa kaupungin toisella puollella, joten taksilla sinne ajeleminen ei kiinnosta pätkääkään.

Toisaalta, minullehan tuo on se ja sama, haluavatko he sulkea liittymän, vai ei. Minulla on suoraveloitus (direct debit) NTL:lle, mutta ainakin teoriassa sen voi perua näppärästi (hetkinen, Irlannissako voisi tehdä jotain näppärästi - taisin liioitella) verkkopankissa. Lisäksi kun tyhjennän tilini, niin siinähän pitävät liittymänsä. Joka tapauksessa ottaa päähän, kun asioita ei saa hoidettua. Positiivisellä puolella Suomessa jopa Kelassa asioiminen on tämän jälkeen juhlaa.

Lontoosta on selvitty takaisin kotiin. Eilen aamulla herätys oli puoli neljä ja nukkumaan päästiin yhdentoista maissa, joten päivälle tuli pituutta ihan riittävästi. Ja huomattavasti enemmän, mitä jaksaa kävellä. Vaikka Lontoo onkin vain vajaan tunnin lentomatkan päässä, kestää sinne meneminen yllättävän pitkään. Lentokentälle kun pitää mennä hyvissä ajoin ennen lennon lähtöä ja lentokentältä pitää vielä mennä junalla Lontoon keskustaan. Niinpä matkaan menee äkkiä vähintään kolmisen tuntia suuntaansa.

Lontoo itsessään oli positiivinen yllätys. Dublinissa asumisen jälkeen ajattelin, että Lontoo olisi samantapainen kaupunki, mutta ero on kuin mustalla ja valkoisella - melkeinpä kirjaimellisesti. Siinä missä Dublin on hyvin tumman puhuva kaupunki, on Lontoossa talot paljon vaaleampia, mikä luo avaramman tunnelman. Asia, josta myös tykkäsin Lontoossa oli leveämmät kadut. Dublinin kadut kun ovat paikoitelleen vähän turhan ahtaita. Mutta Lontoosta lisää, kunhan ehdin siirtämän kuvat kamerasta koneelle ja siitä edelleen Flickriin.

Tämä päivä onkin kulunut siivoillessa, erinäisiä paperipinoja selvittäessä, pyykkiäpestessä ja pakkaillessa. Suurin osa tavaroista alkaakin olla jo kasassa. Telkkari ja ilmapatjakin ovat saaneet uudet omistajat, joten jotain on saatu myytyäkin, muita ylimääräisiä tavaroita varmaan lahjoitetaan eteenpäin. Seuraavaksi pitäisi varmaan käydä tiskien kimppuun, että projekti etenisi.

Huomenna muuten ilmatieteenlaitoksen viiden päivän ennuste näyttää jo säätä ajalle jolloin olen Suomessa - ei kunnon talvea ja lunta luvassa. Telkkari ohjelmia, joita pitää muistaa katsoa on voinut jo hetken merkkailla Telkku.comiin. On voinut vain todeta, että eipä ole paljon TV ohjelmat vuodessa muuttunut ja suurimman osan sarjoista on jo nähnyt.

Viime aikoina otsikoissa on ollut numeroita, joten jatketaan samalla linjalla.

Aika kuluu nopeasti joulukuu on jo lähtenyt rullaamaan ja jouluun on aikaa enää 21 päivää, vain kolme viikkoa. Tuosta ajasta Irlannissa enää 7 päivää. Ja Irlannissa ei enää yhtään päivää töitä. Perjantaina oli viimeinen työpäivä, vaikkei vielä ole täysin tajunnutkaan, että en enää ole menossa takaisin töihin. Ehkä se iskostuu paremmin mieleen kun tiistaina saa nukkua pitkään.

Huomenna sen sijaan on aikaisempi herätys kuin töihin mennessä. Lento Lontooseen lähee 6.25, joten lentokentälle täytyy lähteä jo puoli viiden maissa - tai viimeistään kun taksi muistaa tulla. Lontooseen tehdään vain pikainen päivä reissu, mutta eiköhän siinäkin jotain ehdi näkemään. Ryan Airilla kun pääsee halvalla ja monta kertaa päivässä välin Dublin - Lontoo, mutta majoittuminen Lontoossa olisi kallista. Ja ainahan Lontooseen pääsee uudestaan, jos tuntuu, että jotain jää näkemättä (niinkuin varmaan jääkin). Apple Storet New Yorkissa oli hieno kokemus, joten odotan innolla että pääsen huomenna euroopan ainoaan Apple Storeen. Lontoon Apple Store avattiin vielä sopivasti uudestaan remontin jälkeen viime perjantaina ja se onkin tällä hetkellä maailman suurin Apple Store.