Yksi pieni rasti

Seikkailut NTL:n kanssa jatkuu. Jos alkuun oli hankalaa saada tilattua koko liittymää, on sen lopettaminen hankalaa potenssiin kaksi. Koko viikko on mennyt yrittäessä lopettaa tuota liittymää. Miten hitossa voin lopettaa liittymän, jos en saa millään mitään yhteyttä koko hiton yhtiöön? Soittaminen tuottaa yleensä vain tuloksen kaikki linjat varattuja, koeta myöhemmin uudestaan. Tänään pääsin peräti jonoon, mutta puolen tunnin jonottamisen jälkeen loppui creditit puhelimesta. Lisäksi laitoin tiistaina mailia heidän asiakaspalveluun, josta sain automaattisen vastauksen. Eilen laitoin kyselyä, että onnistuuko tuo liittymän sulkeminen sähköpostilla, mutta en ole saanut mitään vastausta.

Koitin sitten äsken lähettää mailia NTL:n sivuilta löytyvään yleiseen info@ntl.ie osoitteeseen, mutta kuinkas ollakkaan, osoitetta ei ole olemassa. Tyrkkäsin sitten vielä saman mailin sales-mailiboksiin, josko sitä joku lukisi. Ja NTL:llä käyminen ei ole vaihtoehto, ainoa toimipiste sijaitsee jossain huitsin nevadassa kaupungin toisella puollella, joten taksilla sinne ajeleminen ei kiinnosta pätkääkään.

Toisaalta, minullehan tuo on se ja sama, haluavatko he sulkea liittymän, vai ei. Minulla on suoraveloitus (direct debit) NTL:lle, mutta ainakin teoriassa sen voi perua näppärästi (hetkinen, Irlannissako voisi tehdä jotain näppärästi - taisin liioitella) verkkopankissa. Lisäksi kun tyhjennän tilini, niin siinähän pitävät liittymänsä. Joka tapauksessa ottaa päähän, kun asioita ei saa hoidettua. Positiivisellä puolella Suomessa jopa Kelassa asioiminen on tämän jälkeen juhlaa.

Enää neljä päivää töitä jäljellä ja sitten olisi vuosi töitä täynnä. Vaikka töihin meno on vieläkin oikein mukavaa on silti ihan kiva lopettaa työt. Viikon päästä olenkin sitten jo Lontoossa ja kahden viikon päästä Helsingissä.

Tänä viikonloppuna otettiin käyttöön toissa viikonlopun suunnitelma. Lauantaina käytiin taas Mongolian BBQ:ssa syömässä ja sen jälkeen Savoyssa katsomassa Casino Royale. Savoy oli kieltämättä aika hieno paikka ja Savoy 1 sali oli aika hulppean kokoinen, mutta ei kyllä vedä vertoja Tennispalatsi 1:selle. Mutta vaikutuksen Savoyssa teki lippujen tarkastaja, joka oli vanhempi pukuun pukeutunut mies, joka loi paikkaan erilaista tunnelmaa. Lisäksi sama mies laittoi vielä elokuviin menevät nättiin jonoon.

Itse elokuva oli melkein sellainen kuin toivoinkin. Kaikki edellisessä Bondissa ärsyttäneet asiat näkymättömine autoineen oli karsittu pois ja virnistelevän Bondin tilalla brutaalimpi ja toiminnan läheisempi 007. Elokuvan oli muuteenkin lähempänä alkuperäisiä Bond-elokuvia (tai kirjoja) kuin yksikään Bond-elokuva pitkään aikaan. Ja vaikka etukäteen epäilin (kuten monet muutkin) Daniel Cragin sopivuutta Bondiksi poisti elokuva kyllä kaikki epäilykset siitä. Omasta mielestäni hän on ainakin näin yhden elokuvan perusteella jopa Pierce Brosnania ja Roger Moorea parempi Bondin rooliin.

Blogin päivittäminen on ollut aika tyhjäkäynnillä viime aikona oikeastaan vähän tarkoituksella. Tuntuu että ajatukset on jo aika pitkälti Suomessa ja tuntuu niin tylsältä kirjoittaa siitä kokoajan.

Kirjoittelenpa nyt kuitenkin mitkä on ollut täällä päin ajankohtaisia puheenaiheita - täällä kun ei juuri maajusseista niin puhuta kuten Suomessa, kun ei niitä edes telkkarista näe. Näin talven tullessa ja säiden jäähtyessä on tietenkin puhuttanut jälleen Irlantilaisten talojen huono laatu ja lämmittäminen. Aina vain jaksaa ihmetyttää Irlantilaisten lämmittämistottumukset. Irlantilaiset tuntuvat lämmittävän asuntojaan vain pari kertaa vuorokaudessa korkeintaan pari tuntia kerralla. Tämän seurauksena asunnon lämpötila on suurimman osan ajasta alle kahden kymmenen  - ei sopisi minulle. Asiaa ei tietysti helpota se, että minkäänlaisia eristeitä ei tunneta ja ikkunoista tuulee sisään (mikä on tavallaan hyvä asia, koska mitään muuta ilmanvaihtoa asunnoissa ei olekkaan). Sitä vain on ihmetelty, että eiko Irlantilaiset tiedä, että sisällä voisi olla lämmintä talvellakin, onko kyse nuukuudesta vai tykkääkö Irlantilaiset oikeasti kylmästä?

Toinen asia, mikä on ollu pinnalla on tuberkuloosi. Töissä jollain oli tuberkuloosia, minkä seurauksena osa ihmisistä testattiin ja kaikki varoiteltiin, joskin tartunta vaaran pitäisi olla melko pieni. Mitenkään kovin yleistä ei tuberkuloosi ole Irlannissakaan, joskin vähän yleisempää kuin Suomessa (Suomessa viime vuonna ~260 tapausta, Irlannissa ~400). Pitää myös muistaa, että Irlannissa on paljon enemmän ulkomaalaisia, kuin Suomessa, joten siinäkään mielessä tilasto ei ole täysin vertailua kelpoinen (eikä ole muutenkaan, koska en löytänyt mitään virallista lähdettä Irlannin tartunta määrille). Ulkomaalaisista puheen ollen, viime aikoina on taas tullut havahduttua siihen, miten paljon Irlannissa ja varsinkin Dublinissa on ulkomaalaisia. Asiaan tuli taas kiinnitettyä huomiota, kun vasta Irlantiin muuttaneet asian nosti esille. Ja tottahan se on, bussisseissa kuulee useammin jotain muuta kieltä kuin englantia. Varsinkin puolalaiset on varsin tehokkaasti valloittaneet Irlannin. Muistelen lukeneeni, että puolalaisia muuttaa Irlantiin usean tuhannen ihmisen viikkovauhtia, eikä kaikki paikalliset ole kovin tyytyväisiä tilanteeseen. No, eipä ole suomalaiset edes niin avomielisiä ulkomaalaisia kohtaan, kuin irkut.

Katselin tuossa äsken blogilistalta, olisiko sinne sattumoisin tullut uusia Irlanti blogeja, mutta pettymyksekseni en yhtään uutta Irlanti blogia löytänyt. Olisi hauskaa lueskella muiden Irlantiin muuttajien kokemuksia,  ehkä joku vielä jossain vaiheessa innostuu pitämään blogia.

Joko siitä edellisestä päivityksestä on tosiaan viikko aikaa? Taas aika mennyt niin äkkiä, ettei ole edes huomannus.  Viikonloppukin alkoi eilen, kun lomailen loppuviikon käyttäen jäljelle jääneet lomapäivät. Kieltämättä tulee tarpeeseen, kun on univelkaa päässyt kertymään. Tosin, ei pitkään nukkuminen ole niin helppoa kuin luulisi. Kun on tottunut heräämään aikaisiin, heräsin tänä aamunakin jo viideltä. Ehkäpä huomenna saisi nukuttua vähän pidempään.

Viikonloppuna on taas ohjelmassa mm. läksiäisi. Lähtiöitä näin vuoden lopussa on itseasiassa aika paljon, ketkä lähtevät sitten mistäkin syystä - muihin töihin, jouluksi Suomeen, kun kaverit lähettee jne. Mutta niin on myös vastaavasti melko paljon tulijoitakin, joilla on vielä koko Irlanti kokematta.
Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä katsomaan uusin James Bond, mahdollisesti jopa Savoyhin, jossa ei ole vielä tullutkaan käytyä. Aikomus on ollut siitä asti, kun tänne tulin, joten alkaisi olemaan korkea aika. Savoy on käsittääkseni Dublinin isoin ja hienoin elokuvateatteri, joten olisi siinä mielessä varmasti ihan näkemisen arvoinen. Pitäisi varmaan selvittää onko jotain muutakin jäänyt näkemättä. Voi olla, että ei ihan heti tule tultua uudestaan Irlantiin. 26.11. olisi jossain päin Dublinia joulumyyjäiset, mutten nyt tähän hätään löydä sivua, josta asiasta kerroittaisiin. Ehkäpä siellä saisi joulutorttuja - viikon päästä jouluun on enää kuukausi, alkaa olla korkea aika saada jouluherkkuja.

Halloween oli ja meni, nyt täällä odotetaan jo joulua. Siinä missä halloween Suomessa menee aina ohi sopivan huomaamatta, ei sitä täällä voi olla noteeraamatta. Paikallinen halloween oli yhdistelmä pääsiäistä, juhannusta ja uuttavuotta. Ihmiset pukeutui kaiken maailman kostyymeihin, pitivät isoja nuotioita (keskellä kerrostalo aluetta ja nerokkaat teinit tietenkin vie nuotioihin muovisia tietyö “keiloja, mistä seurasi hyvät hajut) ja ampuivat raketteja. Itseasiassa ilotulitukset oli huomattavasti isommat, kuin uutenavuotena. Ottaen huomioon, että ilotulitteiden myynti Irlannissa on kiellettyä, ammuttiin raketteja hämmästyttävän paljon. Asia, joka ihmetytti oli se, että halloweeniä juhlittiin tiistaina, vaikka sitä varten oli erillinen pyhäpäivä maanantaina. Miksei juhlintaa olisi voitu ajoittaa esimerkiksi viikonlopulle?

Viime viikolla shopparille meno tuotti yllätyksen, kun kävin (viimeistä kertaa Irlannissa) parturissa. Shopparille oli ilmestynyt joulukoristeen kuusineen kaikkineen. Jo oli aikakin, on sentään marraskuun alku! Pian jouluhässäkät on kaupoissa varmaan heti juhannukselta - luulisi että vähän lyhyempikin aika riittäisi.

Ilmeisesti joulumyynteihin valmistautuessaan kaupat tuntui siirrelleen osastojen paikkoja. Naisille se on varmaan ihan kivaa muutosta, kun saa kierrellä uudestaan järjestetyissä kaupoissa, mutta minun elämän se tekee vain hankalammaksi. Kauppaan kun menee aina ostamaan jotain, mitä tarvitsee ja silloin osaa arvostaa sitä, että tavarat löytyy aina samasta paikasta. Jos ei löydy, niin jää ostamatta.

Viikonloppu onkin mennyt läksiäisten merkeissä. Perjantaina käytiin Mongolialaisessa paikassa syömässä työporukalla läksiäisten merkeissä. Paikassa oli seisova pöytä, josta sai kerätä ruokaa mielensä mukaan, jonka jälkeen sen sai maustaa itse ja sen jälkeen kokit paistoi ruuan isolla “paistinpannulla”. Syödä sai niin paljon kun jaksoi, joten kaikki enemmän ja vähemmän pyöri ulos. Hyvää ruokaa ja mukava paikka, täytyy käydä uudestaankin. Eilen sitten oli vähän isommat läksiäisbileet Australialaisessa Woolshedissä (jossa tuli käytyä aika usein katsomassa lätkää mm- ja olympiakisojen aikaan). Muutamat Suomalaiset paikan kanta-asiakkaat on muuten järjestämässä Woolshediin Suomi pöytää, saa nähdä onnistuuko.  Tupi on lähdössä takaisin Suomeen jo parin päivän päästä, minkä vuoksi tässä on alkanut tuntumaan että omakin lähtö alkaa olla jo lähellä. Onneksi on vielä muutamia viikkoja jäljellä. Vaikka Suomeen onkin mukavaa mennä takaisin, ei pakkasia ole kyllä ikävä.

Tänään tuli taas koettua Irlannin sään iloja kotimatkalla ja kastuttua perusteellisemmin kuin aiemmin Irlannissa olo aikana. Mutta sekään ei pilannut hyvää päivää, vaatteet kuivaa kyllä. Aiemmista suunnitelmista poiketen edessä on vielä yksi matka. Eksyin katselmaan Ryanairin lentoja ja löysin joulukuun alkuun halvat lennot Lontooseen. Jos kerran lontoossa pääsee käymään 25 eurolla, ei tilaisuutta voi jättää käymättä. Lontooseen tehdään yhden päivän täsmäisku - aamulla sinne ja illaksi kotiin. Kerrankin pystyy hyödyntämään halpoja lentoja. Tähän asti ollaankin aina maksettu suurin piirtein normi hinnat “halpalentoyhtiöillä”. Parasta Lontoon matkassa on tietysti se, että pääsen käymään euroopan ainoassa Apple Storessa. Ja ehkäpä Big Ben ja Piccadilly Circuskin ovat näkemisen arvoisia.
Päivän saldona lisäksi asioiden järjestäminen töissä sekä vuokranantajan kanssa Suomeen paluuta ajatellen. Pari asiaa siis vähemmän hoidettavana. Vielä jos joku tiskaisi minun puolesta, niin päivä vain paranisi…

Pitkästä aikaa takana rauhallinen viikonloppu kotona. Perjantaina käytiin vieraiden kanssa paikallisessa pubissa syömässä. Vaikka paikallisessa on tullut käytyä jonkin verran, oli ruokalista testaamatta. Näin jälkikäteen voi todeta, että olisi kannattanut käydä jo aiemmin syömässä, sen verta kohdallaan hinta-laatu suhde on. Annokset oli järkyttävän isot, oikein maukkaat ja järkevän hintaiset. Pitää käydä syömässä toistekkin.

Lauantaina puolestaan käytiin leffassa katsomassa The Devil wears Prada (en tiedä mikä tämä on suomeksi, enkä kyllä halua tietääkkään. Mikähän siinä onkin, että suomentajat vääntävät nimet ihan pilalle.) Ihan OK komedia, mutta mikä pisti silmään oli se miten paljon Applen koneita elokuvassa näkyi. Elokuvan nimi olisi voinut olla The Devil wears Apple. New Yorkissa vasta ymmärsi miten iso juttu Apple on amerikassa. Siinä missä Nokiaa tuskin huomasi NY:ssa (muutama mainos sentään näkyi ja Nokia Storekin löytyi, tosin vasta googlettamalla), näkyi Applen mainoksia joka kulmassa ja kaikissa nettikahviloissa - useimmissa ihmisillä oli pelkästään Applen kannettavia. Eikä kukaan taatusti eksy urheilemaan Central Parkkiin ilman iPodia.

Sunnuntaihin sisältyi mm. kävelyä puistossa ja vähän koodailua. Tuli ensimmäistä kertaa tutustutta Dashboard widgettien tekoon Dashcode ohjelmalla. Tulin sitten samalla tehtyä widgettit Samulin blogin että tämän blogin seuraamiseksi Dashboardilta käsin, voi käydä vapaasti hakemassa täältä. Ja tokihan tuli katsottua kauden ja Schumacherin viimeinen formula kilpailu. Välillä on tullut aina mietittyä että tuleeko Suomessa vastaan asioita, jota täältä kaipaa. Jo tässä vaiheessa tiedän, että Irlannin F1 lähetykset on yksi sellainen asia. Lähetysten laatu on ihan toisella tasolla ja formulat tulee peräti kahdelta kanavalta. Nähtäväksi jää, minkälaisia lähetyksiä MTV3 tarjoilee ensi vuonna maksullisella MAXillaan.

Kuvia Irkkulasta blogissa on julkaistu opas Irlannista opiskelusta. Eli jos kiinnostaa tulla Irlantiin opiskelemaan, tuolta varmaan pääsee alkuun tai saa ainakin arvokasta tietoa.

Taas kerran tuli ilmi, miten Irlanti totaalinen kehitysmaa - itä-euroopassakin asiat toimivat huomattavasti paremmin. Kävi nimittäin niin, että meidän asunnon vesipumppu meni rikki eli painetta ei ole juuri yhtään. Ei siinä mitään, muttakun missään sivistyneessä paikassa ei tarvita mitään hiton vesipumppuja joka kämpässä! Painetta pitäisi riittää ilmankin. Nyt sitten saa käydä suihkussa polvillaan, niin että tulisi edes muutama tippa vettä. Ja Irlantilaisen tehokkuuden tuntien tietää, että pumppu ei varmasti ole kunnossa enää tämän kuun aikana. Ärsyttävää!

Reissu on tehty ja taas takaisin kotona. Viime yö hävisi lentäessä Atlantin yli ja olen nukkunut vain muutaman tunnin päiväunet. Jotenkin aina jännää tulla takaisin, kun juuri äsken oli jossain ihan muualla. Omituinen tunne - tai sitten se on vain väsymys. Joka tapauksessa maapallo tuntuu aina vain pienemmältä, mitä kauempana käy.

Listataanpas muutamia huomioita jenkeistä:

• Kaikki näytti aika samalta, miltä televisiossa - kerrassa outoa.
• Jenkeissä kaikki tuntui olevan isompaa, “medium” juoma oli yleensä pienin mitä sai - noin puoli litraa
• Starbuckseja on joka toisessa kulmassa, ehkäpä samanverran kuin pubeja Dublinissa
• McDonaldsilta saa pirun hyviä ranskalaisia - jenkit tuntuivat ymmärtävän että niihin kuuluu laittaa suolaa, kertaakaan ei tarvinnut lisätä suolaa. Irlannissa ranskalaiset on täysin mauttomia.
• Jenkit osaa rakentaa. Korkeat talot on hienoja, kaupunki näyttää huomattavasti enemmän kaupungilta, kun talot on yli kolme kerrosta korkeita.
• Empire State buildingin hissi on pirun nopea, muttei silti tunnu normaalia hissiä nopeammalta.
• Syöminen jenkeissä on helppoa ja nopeaa. Pikaruoka paikkoja on paljon.

Enemmän juttua ja kuvia joskus ensi viikolla. Nyt vähän väsyttää ja olisi iso läjä muiden blogeja lukematta. Samulikin on ehtinyt Japaniin sillä aikaa kun oltiin jenkeissä, pitää mennä tutustumaan uuteen blogiin. Menkää tekin.