Yksi pieni rasti

Viikonloppu jälleen takana, jotenkin viikonloppuisin päivät tuntuu menevän pikakelauksella viikkoon verrattuna. Paitsi jos on lomalla, jolloin myös viikolla päivät menee yhdessä hujauksessa.

Seuraavassa listana viikonlopun saldoa: Trim, Powerscourt, Bray, Wicklow, Dublin, Belfast, Larne, Ballycastle, Ballintoy, Giants Causeway (toisena viikonloppuna peräkkäin), Portstewart, Coleraine, Londonderry… Noin muutamia paikkoja mainitakseni. Viikonloppussa ehtii aikasta paljon. Käymässä oli vieraita, joiden kanssa vähän kiertelemmi katselemassa Irlantia. Torstaina Trimin suunnalla, perjantaina Wicklowssa päin, lauantaina Pohjois-Irlannissa ja vielä sunnuntaina Dublinissa. Samalla tulin ajaneeksi melkein 1000 kilometriä tänä viikonloppuna. Hauskaa oli jälleen kerran, mutta nyt alkaa tuntua, että riittää Irlannin kiertäminen vähäksi aikaa. Kun on riittävästi nähnyt Irlantilaisia pikkukaupunkeja alkavat ne näyttämään kaikki ihan samalta. Ei ainakaan nyt jaksa edes sen tarkemmin kirjoitella, noista Irlannissa tehdyistä reissuista kun riittää jo ennestään juttuja. Tuosta listasta täytyy kuitenkin nostaa esille Portstewart Pohjois-Irlannin puolella, joka vaikutti massasta eroavalta ja viihtyisältä kaupungilta. Myös vesiputous Dublinin liepeillä olevassa Powercoursissa oli hieno.

Irlannissa matkustaessa on samalla tullut “koeajettua” muutama vuokrafirman auto. Nyt on tullut ajettua muutama tuhat kilometriä Irlannin teitä ja istuttua toinen mokoma kartanlukijana, joten ehkäpä voisin kirjoittaa muutaman sanan autonvuokraamisesta ja vuokra-autoista. Tähän mennessä ollaan vuokrattu 4 autoa, joista 3 olen itse ajanut. 3 näistä Budgetilta ja 1 Avikselta - ja tuota Aviksen autoa en ole ajanut, koska Avis syrjii “nuoria” eli alle 25-vuotiaita rahastamalla extraa. Budgetilta auton saa vuokrata kun on yli 23 ja lisäkuskista maksettava hinta on inhimilliset 7 euroa per vuorokausi. Auto kannattaa varata etukäteen Internetistä - lentokentältä suoraan vuokraaminen on suolaisen hintaista, nimimerkillä kokemusta on. Dublinissa auton hakeminen on lose-lose tilanne siinä mielessä, että sekä lentokentältä että keskustasta auton noutaessa joutuu maksamaan 25 euron lisämaksun. Ja autoa ei tietenkään voi muualta hakea. Vuokrahintaa lisää myös ylimääräinen vakuutus, jolla omavastuun saa nollaan (lukuunottamatta renkaita). Budgetilla (ja muistaakseni muillakin) lisävakuutus on ~12 euroa vuorokaudessa - paljon halvempaa, kuin maksaa 600 omavastuu jos jotain sattuu. Ja Irlannissa todennäköisyys sille, että sattuu on huomattavasti isompi, kuin Suomessa. Autoa vuokrattaessa joutuu vielä maksamaan 50 euron suuruusluokkaa olevan pantin bensasta, joka maksetaan takaisin jos/kun auton palauttaa tankattuna.

Vuokralla on ollut tähän mennessä Fiesta, porrasperä Corolla, Golf ja nyt viimeisimpänä Focus. Ikävä kyllä nuo kaikki autot on vähän alitehoisia Irlantiin, täällä kun ei paikkaa jossa ei vuoristoa ole tahdo löytyä. Fiestalla ei tahtonut pysyä ylämäissä liikenteen mukana, eikä Corollakaan liian pirteältä vaikuttanut, vaikken sillä ajanutkaan. Golfissa oli noista ehkäpä paras moottori, joka väänsi hyvin jo alakierroksilta. Focuksen kone oli puolestaan vähän eriluontoinen ja silläkin pärjää, joskin Golf on sillä osa-alueella parempi. Muuten on sanottava, että Focus on noista ajetuista autoista paras ajettava, jotenkin sillä ajaminen vain oli helpointa. Golfin vaihteet ei tuntuneet mukavilta vielä monen sadan kilometrinä jälkeenkään - puhumattakaan epämukavista penkeistä. Tavaratiloiltaa paras on (ainakin minulle yllättäen) Corolla.

Täällä autoista huomaa aina muutamista yksityiskohdista, että autoja ei ole suunniteltu vääränpuoleiseen liikenteeseen. Ensinnäkin käsijarru on järjestään autossa väärällä reunalla eli kartanlukijanpuolella. Lisäksi polkimet on sijoitettu vähän miten sattuu, niin että aina ei ole kunnon tiloja, missä lepuuttaa kytkinjalkaa - Focuksessa oli muuten tilaa tähän ruhtinaallisesti ja sainkin jalan ihan suoraksi. Muutenkin kaikki keskipanelissa on huonommin käden ulottuvilta ja mm. radion tärkeimmät nappulat on väärällä reunalla. Ei ole autoja ja ihmisiä luotu tien vasemmalle puolle - joskin riittävällä harjoittelulla se sujuu välttävästi.

…mutta spontaani matkailu on hauskempaa. Jo aikoja sitten haarukoimme Tuomaksen ja Marjukan kanssa viikonlopun, joka kävisi kaikille, jotta voisimme lähteä käymään Pohjois-Irlannissa. Viikonloppu tuli, mutta matkan valmistelut eivät olleet matkakohdetta pidemmälle koskaan edenneet. Niinpä auto oli vielä perjantaina varaamaatta joten suuntasimme lentokentällä vuokraamaan autoa ilman varausta. Auto saatiin, mutta hintaa vuokralle kertyi huomattavasti suunniteltua enemmän. Suurempien vuokrauskustannuksien kompensoimiseksi päätimme sitten käydä Irlannin pohjoiskärjessä lauantaina päivä reissulla säästääksemme majoituskustannukset. Eihän siinä sitten auttanut kuin herätä lauantaina epäinhimillisen aikaisiin ja jo seitsämältä olimme matkalla pohjoiseen, tähtäimessä Giant’s Causeway sekä Carrick-a-Reden riippusilta.

Belfast on vain ~160 kilometrin päässä Dublinista ja ajoimme sinne Irlannin mittakaavassa nopeasti, vain kahdessa tunnissa. Yli puolet matkasta on 120 km/h moottoritietä, mikä nopeuttaa matkaa huomattavasti. Koska Belfast on jo nähty, kiersimme Belfastin suosiolla ja suuntasimme itä-rannikon maisemareitille. Melkeinpä heti maaseudulle päästyä huomaa, että Pohjois-Irlannissa alueet on jakaantunut Brittäismielisiin sekä Irlantilaismielisiin alueisiin. Vielä kymmenen vuotta sitten ei ehkä olisi uskaltanut ajella joka paikassa Irlannin kilvissä olevalla autolla.

Pohjois-Irlannin matkalle varatulle lauantaille sattui kerrankin erinomainen sää - ja samalla kesän todennäköisesti viimeinen päivä. Aurinko paistoi koko päivän, eikä vettäkään satanut kuin muutamia pisaroita.

Maisema reitti kiemurtelee pitkin itä-rannikkoa. Koko matka

Kallioita Carrick-a-Redellä

Riippusillalla pääsee vielä vähän pohjoisempaan. Pudotusta sillalta noin 30 metriä, ei sovi korkeita paikkoja pelkäävälle.

Riippusilta näköala tasanteelta käsin kuvattuna.

Carrick-a-Redeltä suuntasimme muutamien kilometrien päähän Giant’s Causewaylle. Giant’s Causeway on 60 miljoona vuotta vanha vulkaanisen toiminnan seurauksena syntynyt luonnonilmiö. Muodostelmassa on satoja kulmikkaita “pylväitä”, joska muodostavat niemekkeitä. Asiaa on hankala selittää, joten ehkäpä kuvat selventää asiaa. Joka tapauksessa aika vaikuttava ilmestys. Äkkiseltään vaikea uskoa, että kyseessä on luonnonilmiö…

Pylväsniemeke, johon meri on jättänyt jälkensä.

Tässä nuo pylväät näkyvät vähän paremmin.

Taas tuli huomattua, että olisi kannattanut kiertää reitti vastapäivään. Nyt jouduttiin kipuamaan aika paljon ylöspäin alhaalta näkyvästä rannasta.

Tässä kuvassa näkyy Irlannin nummet suurin piirtein sellaisina, kuin ne olen kuvitellut.

Dublinista tekee helposti päiväreissun pohjois-Irlantiin. Läksimme aamulla seitsämältä ja olimme takaisin kotona illalla kymmeneltä. Paluu matka ei kuitenkaan ollut täysin suoraviivainen, vaan kiertelimme pienempiä teitä pitkin. Vähän Belfastin pohjois puolella on tämän saaren suurin järvi ja paluumatkalla sitä piti tottakai päästä katsomaan. Löysimme hyvän (pyöräilijöille tarkoitetun) reitin, jota pitkin pääsimmekin käymään järven rannassa. Samalla tuli nähtyä ehkäpä kapeimmat tiet tähän asti - paikoitellen tielle mahtui juuri ja juuri yksi auto, mutta kuitenkin tie oli asfaltoitua. Melkeinpä reissun hauskin olikin tuolla Irlannin maaseudun pikkuteillä ajelu. Järvimaisemakin oli aika idyllinen, mutta siitä puuttui yksityiskohta, johon Suomessa on tottunut - sauna.

Kirjoittelin jo sunnuntaina (vai oliko se maanantaina, ei voi muistaa kun päivät menee niin äkkiä) uuden postaukset. Onnistuin sen kuitenkin hävittämään samantien huomatessani, että flickr-plugin oli mennyt rikki. No, pluginin sain toimimaan, mutta merkintä oli mennyttä ja samoin into kirjoittaa samaa uudestaan. Koitetaanpa nyt paremmalla onnella uusiksi.

Viime viikonloppu meni taas vaihteeksi Irlanti-matkailun parissa, kun tällä kertaa suuntasimme Pohjois-Irlantiin. Tällä kertaa vuokra-autokin saatiin palautettua ehjänä. Nyt onkin sitten melkeinpä Irlanti nähtynä, ainoastaan luoteis-osa on vielä valloittamatonta aluetta. Irlantiin on tosin tullut syksy ihan toden teolla tällä viikoll, vettä, tuulta ja irtoavia puiden lehtiä on riittänyt, joten todennäköisesti luoteis-Irlanti jää näkemättä. Ei sillä, että olisi niin ylimääräistä aikaakaan enää lähteä siellä käymään. Viimeinen neljännes Irlannin “reissusta” on jo menossa ja kalenteri loppuajalle on aika täynnä. Reilun viikon päästä olisi jo New Yorkin reissukin (josta en varmasti malta olla kirjoittamatta ensi viikolla).

Pohjois-Irlannista kirjoittelen myöhemmin (toivottavasti tällä viikolla), mutta sitä odotellessa kuva kavalkaadi paikallisista liikennemerkeistä.

Siinäpä muutamia, joita on kertynyt matkan varrella.  S-mutkan merkki oli alkuun aika huvittava, kun ei tiennyt että mitä on odotettavissa. Normi S-mutkat vaativatkin yleensä vähän nopeuden pudottamista. Mutta jos on S-mutkan merkki ja slow kylttejä/maalauksia, yleensä kannattaa hidastaa oikeasta - edessä voi olla melkein mitä vain. Tupla stop-merkki oli myös aika huomiota herättävä, lienee oikeasti parempi pysähtyä?

On tässä pyörinyt viime aikoina mielessä ajatus, että onko Suomen hyvien olojen taustalla korkeahko työttömyys ja korkea koulutus. Tämä on tullut mieleen kun on seurannut miten asiat Irlannissa toimii - tai siis ei toimi. Täällä työttömyys on muutamassa prosentissa ja vapaita työpaikkoja enemmän kuin työntekijöitä. Siinä missä Suomessa saa tehdä töitä tosissaan säilyttääkseen työnsä, Irlannissa tuntuu että töiden hoitamisella ei ole niin väli, kunhan tekee sinnepäin ja silti on työpaikka taattu. Toki myös Suomen korkea koulutus auttaa myös siihen, että Suomessa riittää töihin koulutettua ja asiantuntevaa väkeä. Tämä siis tietämättä juuri mitään Irlantilaisten koulutuksen tasosta, mutta semmoinen tuntuma minulla kuitenkin on, että Suomalaiset on paremmin koulutettuja.

Jonkin verran siis on turhautumista Irlannin asioiden toimimattomuuteen tai ainakin puolivillaiseen hoitamiseen. Yleisesti ottaen tuntuisikin, että tälle maalle tekisi hyvää kunnon lama. Asuntojen ja asumisen hinta palautuisi järkevälle tasolle ja ihmisille tulisi vähän enemmän yrittämisen meininkiä. No, ainakin osaa olla tyytyväinen siihen miten asiat toimii, kun tulee Suomeen.

Yksi asia, mistä myöskin on pitänyt kirjoitella on se, miten ihmiset aina ihmettelevät miten täällä ei olekkaan semmoista kuin kuvissa ja kuvitelmissa. Faktahan on, että täällä on vain murto-osa niin hienoja paikkoja kuin kuvissa, varsinkin Dublinissa. Dublin ei muutenkaan ole kovin suurkaupunkimainen ja monet ovatkin ihmetelleet että milloin tullaan keskustaan - kaupunki kun on aika tasaisen matala. Ja jos joskun on pitänyt Helsinkiä likaisena tai muuten vain rumana kaupunkina, niin on kyllä ulkomailla käsitykset tämän asian suhteen muuttunut. Helsinki on useisiin muihin kaupunkeihin verrattuna supersiisti. Ehkäpä jossain vaiheessa laitan kuvapläjäyksen vähemmän hienoista paikoista, ettei totuus pääse täysin unohtumaan. Lausumaa lieventääkseni on toki sanottava, että kyllä hienoja paikkoja riittää sen verran että kannattaa tulla käymään.

Viimeisenä juttuna pitää kertoa, miten Irlannin postin tavoite toimittaa 70% postista perille sai uuden käsityksen. Meille tuli nimittäin kaasulasku, josta oli jäljellä noin 70%, loput kirjekuoresta oli jäänyt matkalle.

Irlannin länsi-rannikko on ehkäpä Irlannin parasta aluetta, ainakin noin maisemien suhteen. Myös ihmiset tuntuivat huomattavasti mukavammilta länsi-rannikolla.
Moherin kallioille ajelimme etelästä päin. Samalla pääsimme testaamaan Irlantilaisen lossin matkalla Killarneystä Moherille.

Lossimatka Atlantilla kesti puolisen tuntia ja maksoi 15 euroa. Vähän isompi lossi, kuin mihin Suomessa on tottunut, mutta ei muuten juuri eronnut suomalaisesta serkustaan.

Moherin kalliot siintää jo edessä.

Länsi-rannikolla tie kulki pitkin maaseutua ja traktoreita kulki teillä ja kylissä tämän tästä. Jotenkin tuolla Irlannin maaseudulla on mukava tunnelma.

Siinä monissa kuvissa ja korteissa näkyvä maisema. Tämä on taas niitä paikkoja, joita ei vaan voi onnistuneesti millään kameralla tallentaa, vaan ne on nähtävä luonnossa. Korkeimmillaanaan kalliot on noin 250 metriä.

Lisää Moherin kallioita.

Irlannissa ei paljon metsiä ja sen seurauksena ei puutakaan tuhlattavaksi. Niinpä aitakin on täytynyt tehdä betonista. Ei ole aidan tekokaan kevyttä hommaa Irlannissa.

Länsirannikolla riitti kiviä ja kiviaitaa.

Ehkäpä tämä kuva havainnollistaa miten kapeita Irlannin tiet ovat. Bussi tulee vastaan keskellä tietä, eikä ohittamaan sopisi, ellei kohdalla olisi juuri levikettä. Ja noita levikkeitä ei ihan joka kilometrille riitä.

Yllä oleva kuva on puolestaan Galwaystä. Galway oli yllättävän siisti kaupunki, jossa on vilkas yö-elämä ja mukava kävelykatu täynnä pubeja ja ravintoloita.

Kerryn kierroksen lisäksi Galwayn seudulla olevat Moherin kalliot ovat erittäin hyvä kohde vierailla. Moherin ja Galwayn ympäristössä kiertää maisemareitti, jonka pääsee näkemään joko bussilla tai omalla autolla. Aikaa menee varmastikkin yksi päivä. Moherin kallioilla oli muuten menossa uuden turistikeskuksen rakennustyöt, eikä me päästy sitten olleenkaan kallioilla olevalle majakalle. Rakennustöiden pitäisi kuitenkin valmistua vuoden 2007 alussa, jolloin Moherin kallioilla pitäisi olla uusi, hieno keskus.

Länsi-Irlannin kierroksella tuli myös todettua, että erittäin järkevä tapa majoittua irkkulassa on Bed & Breakfastit. Yleensä perheiden pitämät paikat on järestään siistejä, kohtuu hintaisia ja henkilökunta on mukavaa. Noin 35:llä eurolla per henkilö saa yleensä majoituksen, johon kuuluu myös aamupala - ja perinteinen Irlantilainen aamupala ei ole mitenkään kevyt. Aamupalaanhan kuuluu Yleensä munaa, pekonia, nakkeja, papuja sekä tietenkin paljon paahtoleipää.

Kirjoittelin heinäkuussa työmatkan varrella tehtävästä tietyöstä. Tuo tietyöhän oli kesken jo viime vuoden joulukuussa, kun Irlantiin saavuin, eikä valmistumisesta ole vielä merkkejä näkyvissä. Jonkin verran tuo tietyö on sitten edellisen kirjoituksen kuitenkin edenny, mm. asfalttia on vedetty pienet pätkät lisää. Niinpä tänä aamuna olikin kerrassaan huvittavaa kävellä töihin, kun jo valmiiksi saatu jalkakäytävä oli taas revitty auki. Oli ilmeisesti viemäriputket unohtunut laittaa tuon jalkakäytävän alle. Itselleni tuli ainakin heti mieleen Suomessa telkkarissä pyörinyt (Soneran?) mainos, jossa mies organisoi itse työmaata, jolle vedettiin asfaltti ja heti perästi tuli miehet asentamaan putkia asfaltin alle. Sanomattakin selvää, että valmiin tien auki repiminen ei paljon valmistumista edistä. Tästä voinee päätellä, että ei tientekijät ole ainakaan urakkapalkalla hommissa. Jutun pointti on kuitenkin siinä, että Irlantilaisten organisointi kyvyt noin yleensäkkin on edellämainitulla tasolla - asioita ei juurikaan ajatella eteenpäin.

Ihan ilman kommelluksia ei Kerryn kierroksesta selvitty. Heti Killarneyn kulmille saavuttuamme ajelimme kapeaa tietä pitkin, jossa autot oli pysäköity tien viereen ja joku päätti sitten että poistuu autostaan juuri kun olemme ohittamassa autoa. Onneksi pahemmilta vahingoilta säästyttiin - vain pieniä peltivaurioita.

Tässä lopputulos:

Tämän auton takaa tulimme ja ehdimme juuri rinnalle kun kuski päätti että on hyvä hetki poistua autosta, mutta unohti vilkaista että eihän kukaan tule takaa. Onneksi ei jäänyt itse väliin. Tiet on sen verran kapeita, että tilaa kiertämiseen ei ole, tai on keulakkain vastakkain vastaan tulevan kanssa.

Ja tässä näkyy vauriot meidän (tai siis Aviksen autolle).

Jos Irlannissa nyt väkisinkin joutuu kolariin, ei se paljon onnekkaammin voisi sattua. Ensinnäkin, molemmilla oli vuokra-autot ja täydet vakuuttukset. Toisekseen kolari sattui aivan Garda-aseman (paikallinen poliisi) edessä ja kolmannekseen selvittiin ilman henkilövahinkoja ja pienillä peltivaurioilla. Meidän matkaan tuolla ei ollut vaikutuksia, mutta toisen osapuolen matka varmaan viivästyi, ovi kun ei mennyt kiinni.

Jos Irlannissa vuokraa auton, kannattaa ehdottomasti ottaa autoon täysi vakuutus ilman omavastuuta. Kun Irlannissa hetken aikaa liikkuu, huomaa että huomattavan suuri osa autoista on kolhittu tai kolaroitu. Tämä johtuu siitä, että autoja on käsittämättömän paljon suhteessa väkilukuun ja että tiet ovat erittäin kapeita. Ja onnettomuuden sattuessa kannattaa tietenkin ilmoittaa heti Gardalle. Huumorintajuisia nuo poliisit ainakin tuolla lännessä, naureskelivat kolarille Garda-aseman ulkopuolella. Eikä Aviksellakaan asiaa kovin ihmeellisenä pidetty, ilmeisesti aika tavanomaista, että auto ei tule takaisin ihan uuden veroisena. Virkailija totesi vain, ai että se oli vain Budgetin auto.

Killarneystä lähtevä ja sinne päättyvä noin 170 kilometriä pitkä Kerryn kierros on ehdottomasti yksi parhaista nähtävyyksistä, mitä täällä ollessa on tullut nähtyä. Kierros kiertää kapeita tietä pitkin Kerryn niemekkeen ja tarjoilee mitä mahtavimpia vuori- ja merimaisemia. Itse kiersimme kierroksen autolla, mutta jos Irlannin liikenne hirvittää, kierroksen pääsee kiertämään myös bussilla. Sanoisin, että kannattaa kiertää kierros vastapäivään sillä bussit kiertävät sen myös niin päin, jolloin ei tarvitse huolehtia niin paljon kapeilla teillä vastaan tulevista busseista. Itse kierroksen kiertää sopivasti pysähdellen päivässä, mutta kaksi päivääkin kierroksella saa menemään. Kierrokselta kannattaa jonkin verran poiketa sivuun, jolloin pääsee näkemään vielä enemmän hienoja paikkoja. Mikäli aikaa riittää kannattaa poiketa mm. Valentina Islandille. Suht hyvä opas kierrokselle on Näe ja Koe sarjan Irlanti kirja.

Koska sanat ei tee noille maisemille oikeutta, seuraavassa muutamia kuvia.

Kierroksella sää suosi, eikä sadetta tullut kuin pieninä kuuroina. Oli mielenkiintoista katsella, miten pilvet kulkivat vuorten rinteitä pitkin.

Atlantin vesi oli yllättävän kirkasta ja rannassa näkyi hienot turkoosin sävyt.

Tiet kiemurtelevat vuorten rinteillä.

Lähes kaikki Irlantilaiset kylät näyttävät juuri samalta kuin yllä olevassa kuvassa. Niitä kun on nähnyt muutaman on melkeinpä nähnyt kaikki eikä niistä enää jaksa niin innostua.

Waterville on suurinpiirtein Kerryn kierroksen puolessa välissä oleva vähän isompi kaupunki, joka sijaitsee kuvassa näkyvän rannan vieressä. Samainen kaupunki on myös Charlie Chaplinin lomapaikka.

Watervillestä eteenpäin jatkettaessa tie nousee ylemmäs ja jouduimme pilven sisään.

Ja mitäpä olisi Irlanti ilman lampaita. Kerryn kierroksella niitäkin riittää ja niitä kannattaa myös varoa, sillä lampaita kulkee myös teillä.

Viimeinen kuva on kuuluisalta Ladies view’ltä. Vaikka kuvat onkin suht hienoja, ei nekään tee oikeuttaa todellisuudelle. Kerryn kierros on ehdottomasta jotain, minne Irlannissa kannattaa mennä.

Ihan harmittaa, että blogin päivittely on jäänyt aika vähille, mutta ei voi mitään kun ei ehdi. Viikonloppu meni taas Irlantia kierrellessä, mutta niistä kirjoittaminen jää vielä myöhempään aikaan - kameran johto kun on repussa, joka on puolestaan reissussa. Viikonloppuna tuli tosiaan käytyä Kerryn kierroksella ja nähtyä Moherin kalliot. Mutta niistä lisää kun saan kuvat koneelle, kuvat kun varsinkin tässä tapauksessa kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Irlannin liikenteen jo kokeneena ei enää liikenteessä mitään kovin ihmeellistä tullut. Tulipahan todistettua taas, että autolla matkustamiseen pitää varata aikaa. Kolmen sadan kilometrin matka Dublinista Irlannin lounaiskulmalla sijaitsevaan Killarneyhyn kesti kuutisen tuntia ja keskinopeudeksi tuli noin 60 kilometriä tunnissa. Kaikilla maanteillä on kyllä satasen rajoitukset, mutta kuten jo aiemminkin todettu, täällä ei ohiajoteitä tunneta joten kylien läpi ajaminen saattaa helposti viedä puolisen tuntia. Ja jos ohitustie ei kuulu paikalliseen sanavarastoon sana roundabout tulee varmasti tutuksi kaikille Irlannissa autoileville. Liikenneympyrät kun tuntuu olevan ratkaisu jokaiseen risteykseen - vaikka sitten keskelle moottoritietä. Välillä kyllä tuntuisi, että eritasoristeyksiä voisi olla vähän enemmän. Mutta fakta on, että sujuvaa Irlannin liikenteestä ei saa millään.

Irlantiin automatkaa suunnittelevalla voisin melkein suositella että kannattaa suunnata länsirannikolle Kerryn ja/tai Galwayn suuntaan - ja ajan riittäessä toki vielä siitä pohjoiseen. Melkeinpä sujuvinta liikenne on R-teillä, jotka on pienempiä ja mutkaisempia mutta myös vähemmän liikennöityjä. Lisäksi näkee hienoja maalaismaisemia.

Länsirannikolla huomasi, mikä ero on Dublinin ja muun Irlannin välillä. Ihmiset on huomattavasti ystävällisempiä ja autotkin jopa pysähtyvät, jos ylität kadun. Lisäksi ihmiset tuntuivat puhuvan paljon selkeämpää englantia kuin Dublinissa. Taisi jäädä viimeksi mainitsematta, että niin kyllä puhuivat Amsterdamilaisetkin.

Amsterdamin reissu on takana ja seuraavaan reissuun onkin sitten taas reilu kuukausi. Kuvat Damista odottaa vielä muistikortilla siirtoa koneelle, joten Amsterdamista kirjoittaminenkin saa odottaa vielä hetken.

Viikonlopun lentelystä innostuneena ajattelinkin kirjoittaa nyt muutaman sanan lentämisestä. Sitten viime kerran eli kesäkuun alun jälkeen oli Dublinin lentokentältä hävinnyt normaalit check-in tiskit. Tilalla oli check-in automaatteja ja “bag tag and drop” tiskit. Aika näppärää - kunhan tietää miten toimia. Kentällä olevat toimintaohjeet kun ovat osoitus Irlantilaisesta logiikasta - jos irkkuohjeet sanovat että “Go to nearest bag tag and drop desk” se ei tietenkään tarkoita sitä, että silloin mentäisiin lähimmälle tiskille, vaan jokaiselle lennolle on määrätty tiski eikä se todellakaan välttämättä ole se lähin. No, eipä siinä, tämähän selviää heti kun ensin jonottaa väärälle tiskille. Niin Irlantilaista.

Samainen check-in tiskien katoaminen oli tapahtunut myös Amsterdamissa, liekkö ihan yleinen ilmiö? Amsterdamissa self check-inissä ongelmia tuotti lähinnä se, että automaatti pyysi 13 numeroista klm:n varausnumeroa ja meillä ei ollut kuin 6 merkkinen Aer Linguksen varausnumero. Vaan vilauttamalla passia automaatti löysi myös meidän varauksen, mutta ehkäpä ohjeita voisi parantaa tältä osin.

Ja kun ennen Damiin lähtöä pohdin, että vaikuttaako Lontoon terrori-iskujen paljastuminen myös täällä. Nyt voi vain todeta, että vaikuttaa. Kentällä oli vähintäänkin epäselvää saako koneeseen viedä käsimatkatavaroissa mitään nestemmäistä tai käsimatkatavaroita ylipäänsä. Summa summarum tällä hetkellä käytäntö on ilmeisesti se että britteihin ja jenkkeihin matkustavat eivät saa ottaa mitään nestemäistä matkustamoon. Ja Irlannista jenkkeihin (ja ilmeisesti myös britteihin) ei saa ottaa käsimatkatavaroita. Onneksi tilanen ei ole kuitenkaan yhtä paha kuin briteissä, missä kaikkien kaikki käsimatkatavarat tutkitaan läpi ja koneeseen ei saa mukaan kuin lompakon ja passin sekä ehkä kirjoja läpinäkyvässä muovipussissa. Eipä ihme, että ihmisten hermot on kireällä. Vähän mietityttää lähestyvä New Yorkin matka, jos nykyiset määräykset pysyvät voimassa. Ainakin lentoyhtiöt tekevät hyvät rahat, jos kaikki juomat pitää ostaa koneesta. Toisekseen voi käydä aika vähän pitkäksi 7 tunnin lennolla, jos ei saa mukaan mitään käsimatkatavaroita. Ja kolmanneksi, vähän arveluttaa laittaa kamerat sun muut särkyvät tavarat ruumaan. Mutta aika näyttää, saadaanko noihin rajoituksiin jokin järki.