Yksi pieni rasti

Edellisistä kuvista onkin vierähtänyt jo aikaa, mutta tässäpä kuvia Lontoosta, kuten lupasin. Päivässä ehtii yllättävän paljon ja kuviakin kerty 100+, vaikka tuntui, että ei edes hirveästi tullut kuvailtua.

Lontoo on suorastaan Dublinin naapurissa, vain vajaan tunnin lentomatkan päässä. Silti näytti pitkään siltä, että jää koko Lontoo näkemättä, vaikka se lähellä onkin. Mutta niin vain tuli vielä katseltua Ryan Airin sivuja ja löydettyä sieltä lennot Lontooseen 25€ edestakaisin, joten tuli kuin tulikin vielä Irlannissas olon loppumetreillä lähdettyä Lontooseen.

Tunnin lentomatka ei tosin kerro koko totuutta tuosta matkan pituudesta. Lento Lontooseen lähti aamulla 6.25, joten herätys oli jo puoli neljältä. Me lensimme Stanstedin kentälle, josta matkaa Lontoon keskustaan on noin 40 minuttia junalla. Kaikkine odotuksineen matka kesti siis kolmisen tuntia - se siitä naapurissa olemisesta. No, joka tapauksessa Lontooseen päästiin.

Tower Bridge 

Paikallinen taksi. Kaikki taksit Lontoossa oli kyllä saman näköisiä, mutta toisin kuin luulin eivät ne kaikki olleetkaan mustia, vaan niitä näytti saavan kaikissa sateenkaaren väreissä.

National Gallery ja minä

Piccadilly Circus. Odotin ehkä eniten tämän näkemistä, sen verta usein tuo on tullut telkkarissa ja kuvissa nähtyä. Ihan hieno ja varmasti pimeällä vielä hienompi, mutta Time Squaren jälkeen ei niin vaikuttava ilmestys. Miksei Suomessa ole mitään vastaavaa?

Kauan odotettu Apple Store löytyy Regent Streetiltä, jossa on muutenkin paljon (merkki) liikkeitä. Liike oli itseasiassa hyvin pitkälti samanlainen kuin NY:n Sohon Store. Kokoa riittää, mutta tavaraa ei ole varmaan yhtään enempää, kuin muissakaan Storeissa. Mutta hienosti tehty liike joka tapauksessa. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut edes tuliaisia, vaikka houkutus oli suuri.

Kuninkaallisten linna eli Buckinghamin palatsi. Odotin, että linna olisi ollut isompi ja prameampi. Taas tuli rikottua yksi ennakkoluulo - vartijoilla oli harmaat takia, eikä punaiset. Lisäksi vartijat (kaksi) olivat kaukana aidan takana, joten heidän kanssa ei päässyt kuvaa.

Big Ben, vähän eri kulmasta, kuin normaalisti.

Big Ben, parlamenttitalo, Thames ja Maikku.

Lontoon maailmanpyörä on mielenkiintoinen ilmestys. Täytyy vain ihmetellä Lontoolaisten ennakkoluulottomutta, koska monessa paikassa tuollaisen rakentamisesta olisi varmasti noussut niin suuri vastarinta, että olisi ehkä jäänyt tekemättä. Maailmanpyörän rakennekkin on varsin mielenkiintoinen. Maailmanpöyrä näyttää nimittäin jättimäiseltä polkupyörän vanteelta pinnoineen.

Jouluvaloja Regent Streetiltä.

Paluu matka Lontoosta Dubliniin olikin sitten aika pomppuinen. Päivän aikaan oli alkanut tuulemaan enemmänkin, mikä tärisytti konetta jonkin verran koko matkan. Dubliniin laskeutuminen sitten olikin aika jysäys. Ilmeisesti kovan tuulen takia kone joutui laskeutumaan melko kovalla vaudilla, joten laskeutuessa kone osui kenttään aika kovasti ottaen siitä pompun uudestaan ilmaan tippuakseen kenttään vielä kovemmin.

Ryan Airilla matkustaminen ei ole mitenkään hauskaa ja tuntia pidempia matkoja en suosittele sillä lentämään. Ryan Air on vielä uusinut jonotus järjestelmänsä lentokentällä niin, että netissä lähtöselvityksen tehneet tai ylimääräistä maksaneet pääsee koneeseen ensin ja sen jälkeen pääsevät loput. Tämänhän ei oikein toimi, koska opasteet on todella epäselvät ja niinpä ihmiset jonottavat miten sattuu. Niinpä noiden ensin koneeseen pääsevien seassa ja perässä tunkevat myös muut koneeseen. Niinpä normaalisti jonottavat pääsevät koneeseen vasta kun suurin osa paikoista on jo viety. Ja Ryan Airillahan ei ole mitään paikka lippuja. Päädyttiin vielä paluu matkalla istumaan viimeiseen riviin, mikä oli virhe. Viimeinen rivi on jostain täysin käsittämättömästä syystä ulkoskäyntirivi, vaikka kohdalla ei ole ovia. Tämän vuoksi viimeisellä rivillä ei saa laittaa käsimatkatavaroita edessä olevan penkin alle - en vain käsitä miksi. Lisäksi viimeisen rivin yläpuolella olevat tavaroiden säilytyspaikat on täynnä ties mitä rojua, joten tavat täytyy viedä sinne missä tilaa nyt sattuu olemaan.

Tulevaisuudessa tulen kyllä välttelemään Ryan Airia niin paljon kun voin. Ryan Airin koneet tuntuvat aina olevan todella ahtaita, eikä penkit edes kallistu yhtään. Loppujen lopuksi Ryan Air ei ole edes juurikaan muita halvempi, kun ottaa huomioon että ne lentävät vain syrjässä oleville pikkukentille, joilta joutuu sitten vielä matkustamaan jollain eteenpäin. Dublinin kenttä taitaa olla ainoa pääkenttä, minne Ryan Air liikennöi.

Lontoosta on selvitty takaisin kotiin. Eilen aamulla herätys oli puoli neljä ja nukkumaan päästiin yhdentoista maissa, joten päivälle tuli pituutta ihan riittävästi. Ja huomattavasti enemmän, mitä jaksaa kävellä. Vaikka Lontoo onkin vain vajaan tunnin lentomatkan päässä, kestää sinne meneminen yllättävän pitkään. Lentokentälle kun pitää mennä hyvissä ajoin ennen lennon lähtöä ja lentokentältä pitää vielä mennä junalla Lontoon keskustaan. Niinpä matkaan menee äkkiä vähintään kolmisen tuntia suuntaansa.

Lontoo itsessään oli positiivinen yllätys. Dublinissa asumisen jälkeen ajattelin, että Lontoo olisi samantapainen kaupunki, mutta ero on kuin mustalla ja valkoisella - melkeinpä kirjaimellisesti. Siinä missä Dublin on hyvin tumman puhuva kaupunki, on Lontoossa talot paljon vaaleampia, mikä luo avaramman tunnelman. Asia, josta myös tykkäsin Lontoossa oli leveämmät kadut. Dublinin kadut kun ovat paikoitelleen vähän turhan ahtaita. Mutta Lontoosta lisää, kunhan ehdin siirtämän kuvat kamerasta koneelle ja siitä edelleen Flickriin.

Tämä päivä onkin kulunut siivoillessa, erinäisiä paperipinoja selvittäessä, pyykkiäpestessä ja pakkaillessa. Suurin osa tavaroista alkaakin olla jo kasassa. Telkkari ja ilmapatjakin ovat saaneet uudet omistajat, joten jotain on saatu myytyäkin, muita ylimääräisiä tavaroita varmaan lahjoitetaan eteenpäin. Seuraavaksi pitäisi varmaan käydä tiskien kimppuun, että projekti etenisi.

Huomenna muuten ilmatieteenlaitoksen viiden päivän ennuste näyttää jo säätä ajalle jolloin olen Suomessa - ei kunnon talvea ja lunta luvassa. Telkkari ohjelmia, joita pitää muistaa katsoa on voinut jo hetken merkkailla Telkku.comiin. On voinut vain todeta, että eipä ole paljon TV ohjelmat vuodessa muuttunut ja suurimman osan sarjoista on jo nähnyt.

Viime aikoina otsikoissa on ollut numeroita, joten jatketaan samalla linjalla.

Aika kuluu nopeasti joulukuu on jo lähtenyt rullaamaan ja jouluun on aikaa enää 21 päivää, vain kolme viikkoa. Tuosta ajasta Irlannissa enää 7 päivää. Ja Irlannissa ei enää yhtään päivää töitä. Perjantaina oli viimeinen työpäivä, vaikkei vielä ole täysin tajunnutkaan, että en enää ole menossa takaisin töihin. Ehkä se iskostuu paremmin mieleen kun tiistaina saa nukkua pitkään.

Huomenna sen sijaan on aikaisempi herätys kuin töihin mennessä. Lento Lontooseen lähee 6.25, joten lentokentälle täytyy lähteä jo puoli viiden maissa - tai viimeistään kun taksi muistaa tulla. Lontooseen tehdään vain pikainen päivä reissu, mutta eiköhän siinäkin jotain ehdi näkemään. Ryan Airilla kun pääsee halvalla ja monta kertaa päivässä välin Dublin - Lontoo, mutta majoittuminen Lontoossa olisi kallista. Ja ainahan Lontooseen pääsee uudestaan, jos tuntuu, että jotain jää näkemättä (niinkuin varmaan jääkin). Apple Storet New Yorkissa oli hieno kokemus, joten odotan innolla että pääsen huomenna euroopan ainoaan Apple Storeen. Lontoon Apple Store avattiin vielä sopivasti uudestaan remontin jälkeen viime perjantaina ja se onkin tällä hetkellä maailman suurin Apple Store.

Tänään tuli taas koettua Irlannin sään iloja kotimatkalla ja kastuttua perusteellisemmin kuin aiemmin Irlannissa olo aikana. Mutta sekään ei pilannut hyvää päivää, vaatteet kuivaa kyllä. Aiemmista suunnitelmista poiketen edessä on vielä yksi matka. Eksyin katselmaan Ryanairin lentoja ja löysin joulukuun alkuun halvat lennot Lontooseen. Jos kerran lontoossa pääsee käymään 25 eurolla, ei tilaisuutta voi jättää käymättä. Lontooseen tehdään yhden päivän täsmäisku - aamulla sinne ja illaksi kotiin. Kerrankin pystyy hyödyntämään halpoja lentoja. Tähän asti ollaankin aina maksettu suurin piirtein normi hinnat “halpalentoyhtiöillä”. Parasta Lontoon matkassa on tietysti se, että pääsen käymään euroopan ainoassa Apple Storessa. Ja ehkäpä Big Ben ja Piccadilly Circuskin ovat näkemisen arvoisia.
Päivän saldona lisäksi asioiden järjestäminen töissä sekä vuokranantajan kanssa Suomeen paluuta ajatellen. Pari asiaa siis vähemmän hoidettavana. Vielä jos joku tiskaisi minun puolesta, niin päivä vain paranisi…

Lokakuun alussa oli vuorossa kauimmaksi suuntautunut matka kun lensimme rapakon taakse New Yorkiin. Aikaeroa Irlannista NY:kiin viis tuntia, NY siis Irlantia jäljessä. Noin päin aikaero ei ole niin paha, joskin sitä vähän pahensi se, että edellisenä yönä unet jäi vähän lyhyiksi Tupin synttäribileiden ja aikaisen herätyksen vuoksi.

Lentokentällä oltiin jo melkein kolme tuntia ennen lennon lähtöä, mutta tällä kertaa tuo aika meni heittämällä. Pikaisen aamupalan jälkeen pitikin alkaa täyttelemään lappuja, jotka vaaditaan jenkkeihin pääsemiseksi. Kysymykset oli suhteellisen kinkkisiä tyyliin olitko natsi toisessa maailman sodassa, oletko ollut osallisena kansanmurhaan, oletko terroristi, aiotko hakea töihin jenkkeihin. Öö…en,en,en,en ja en. Vastaako noihin joku oikeasti jotain muuta? Onko jenkit noin tyhmiä vai pitääkö ne muita noin tyhminä?

Lentokone (Airbus A330) oli huomattavasti isompi, kuin mihin on tottunut euroopan sisäisillä lennoilla. Leveyttä melkein tuplat normaaliin ja jalkatilaakin vähän enemmän. Videot ei toiminut ko. lennolla, joten kompensaationa Aer Lingus tarjosi 6,5€ voucherin. Eipä haitannut mitään vaikkei toiminutkaan, matka meni hyvin lueskellessakin.

Kun päästiin NY oli kello vasta puoli kaksi iltapäivällä, eikä kyllä tuntunutkaan että kello olisi sen enempää. Heti lentokentälle päästyä alkoi näyttämään, että ollaan Amerikassa. Kaikki autot oli niin amerikkalaisen näköisiä, kuin voi ja tähtiliput liehuivat. JFK lentokenttä on pirstottu 9 terminaaliin, joten yksikään terminaali ei ole kovin iso ja niinpä kenttä ei tosiaankaan tunnu yhdeltä maailman vilkkaimmista kentistä. Kentällä kiertää nerokkaasti juna, jolla pääsee ilmaiseksi siirtymään terminaalista toiseen. Metrolle meno lentokenttäjunalla sen sijaan maksaa 5 dollaria, minkä lisäksi metro maksaa 2 dollaria. Kentältä pääsee näppärästi Manhattanille hyppäämällä ensin lentokenttäjunaan ja ajamalla sillä Jamaica centeriin, jossa voi vaihtaa metroon. Siinä missä JFK on keskellä pientaloaluetta, on sen jälkeen aika vaikuttava kokemus nousta ylös maanalta keskellä manhattania. Äkkinäiseltä meinaa niskat nyrjähtää talojen korkeutta ihmetellessä.

Hotelli meillä oli Times Squarella. Yhden tähden hotelli, eikä mitään hienouksia mutta hintakin oli inhimillinen ja oltiin ainakin keskeisellä paikalla.

Maisemia Central Parkista, jonne käveltiin ensimmäisenä päivänä. Vasemmassa alakulmassa näkyy muuten Central Parkin luistinrata, joka saattaa olla tv:stä tuttu.

Fitht avenuella lähellä Central Parkia sijaitseva Apple Store on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka, itse arvostan nähtävyytenä samalle tasolle vapauden patsaan ja empire state buildingin kanssa. Harvoin jos koskaan olen käynyt niin hienossa myymälässä, kuin Apple Store. Storessa pääsee ihailemaan ja ihmettelemään miten tietokoneet voikin olla niin hienoja ja samalla uskomattoman käytettäviä. Koneilla pääsee surffailemaan nettiin ja Storesta löytyy ilmainen langaton verkkokin, jos mukana on oma tietokone. Pakko myöntää, että 24 tuumainen iMac oli aika houkutteleva…

Times Squaren valomainokset on aika vaikuttavia. Valojen voimakkuus on niin suuri, että pimeälläkin on yhtä valoisaa kuin päivällä. Toivottavasti tämän tyyppiset mainokset yleistyisivät euroopassakin vielä joskus. Nuo on oikeasti hienoja.

Lyhyt on muisti, mutta valokuvien järjestyksestä voi suurinpiirtein päätellä tapahtuma järjestyksen. Kuvien mukaan seuraavana päivänä menimme käymään Empire State buildingissä. Olimme paikalla jo aamu kymmeneltä, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi, kun hirveitä jonoja ja tungosta ei vielä ollut ehtinyt syntyä.

Vaikka kaupunki on täynnä korkeita rakennuksia, on Empire State building huomattavasti vielä muita korkeampi. New Yorkia on hieno katsella korkealta, kun se oikeasti näyttää kaupungilta!

Yksi NY:n nähtävyyksistä, jotka on pakko nähdä on tietysti Flatiron building, joka on Broadwayn ja Fitht Avenuen risteyksessä. Kuvassa näkyvä “hoikkuus” on kuitenkin silmälumetta, oikeasti rakennus ei ole ihan noin “flätti”.

Amerikassa kaikki oli oikeastikkin isompaa. Tässä Medium juoma, pienin mitä oli saatavilla ko. elokuvateatterissa. Kokoa ehkä noin litran verran. Elokuvissa käytiin pariinkin otteeseen, mutta mitään super isoa ja hienoa teatteria ei valitettavasti löydetty. Käytiin muuten katsomassa World Trade Center elokuva New Yorkissa. Oli jännä katsoa sitä, kun tapahtuma paikat oli sellaisia, jossa oli itsekkin käynyt ja osa ihmisistä, jotka oli elokuvaa katsomassa oli varmasti nähnyt terrori-iskut “livenä”.

Ei talojen ole pakko olla tasapaksuja. Amerikkalaiset on aika mestareita rakentamaan, rakennuksia on kaiken näköisiä ja kokoisia.

Poliisiauto näyttää ihan oikealta poliisiautolta, samalta kuin elokuvissa. Taustalla ground zero, jossa WTC tornit vielä muutamia vuosia sitten kohosi. Nyt paikalla on vain iso monttu. Tilallehan tulee tietysti entistä korkeampi rakennus, Freedom tower.

Linja-auto, kuin Sinkkuelämässä. Carrien kuvaa ei tosin ollut. Kuvassa myös McDonalds, jossa tuli käytyä aika usein. Jenkeissä oli hyvä syödä pikaruokaa, koska kyseessä on maantapa. McDonaldsin ruuat maistui NY:ssa paremmalta kuin euroopassa. Ranskalaisissa oli suolaa, pihvissä mausteita. Eikä kertaakaan saanut kuivanutta tai pitkään seisonutta hampurilaista. Myös pizza slicet oli helppo, halpa ja nopea tapa syödä. Ulkona syöminen on ilmeisesti erittäin yleistä Manhattanilla, päätellen siitä että ruokakauppoja ei juurikaan näkynyt.

Kun tila on vähissä, on hyvä konstit tarpeen. Tälläisia parkkialueita näkyi aina paikoitellen. Ymmärtämättä jäi, että onko tuo sitten oikeasti kätevää. Entä jos joku haluaa autonsa ylhäältä, pitääkö kaikki muut autot siirtää tieltä?

NY:ssä liitti jos jonkinlaista kulkupeliä. Yksi mielenkiintoisimmista oli vesitaksi - keltainen, kuten asiaan kuuluu.

Vapauden patsas on ehdottomasti nähtävä, jos käy New Yorkissa. Päästäkseen sitä ihmettelemään piti tottakai mennä taas turvatarkastuksen läpi. On alkanut jo vähitellen ärsyttämään nuo överiksi vedetyt turvatarkastukset.

Lisää kuvia Times Squarelta. Tässä kohtaa Times Square siis on Broadwayn ja 7th Avenuen haarassa. Vähän pohjoiseen löytyy Broadwayn kuuluisimmat teatterit. Teatterissa jäi käymättä, lähinnä koska liput on kallitta, eikä ollut mukana sopivia vaatteita.

Myös yhdessä museossa tuli matkalla käytyä. Museoksi valikoitui American Museum of Natural History. Museon käynnin kohokohtia oli ehdottomasti Space show suuressa teatterissa, jonka puolipallon muotoiseen kattoon “avaruus” heijastettiin. Aika hienosti toteutettu esitys, jonka aiheena oli Cosmic Collissions. Museossa oli myös oikeita dinosaurusten luita. T-REX ei ollut livenä ihan niin iso, kuin olin kuvitellut. Mutta iso kuitenkin.

Asia, joka jäi aiemmasta NY merkinnästä pois on kieli. Lyhyesti voisi tiivistää NY:ssä käynnin “ymmärrä ja tule ymmärretyksi”. Oli mukavaa käydä maassa, jossa oikeasti puhutaan englantia ja ihmiset myös ymmärtävät kun heille puhuu englantia. Irlannissa ei voi aina sanoa samaa. Kun tulimme takaisin ja hyppäsimme lentokentällä taksiin tuli nopeasti paluu arkeen - Marjukka jopa kysyi minulta että mitä se kuski sanoi. Sen verran kuitenkin jo oppinut irlantia ymmärtämään, että ymmärsin taksi kuskin kyselleen että joko olemme kuulleet miten jalkapallo pelissä on käynyt.

Monet on myös kyselleet, että mikä oli parasta NY:ssa. Kysymys johon on hankala vastata, koska oli paljon hienoa nähtävää ja koettavaa. Ehkäpä hienointa oli kuitenkin suurkaupungin tunnelma. Ihmisiä riitti paljon joka paikassa ja korkeat talot on erittäin hienoja. Ei välttämättä noin arkkitehtuurisesti, mutta luovat tunnelmaa isosta kaupungista. Käsittämätön ajatus miten Manhattanin pienelle saarelle on pakkaantunut asumaan miljoonia ihmisiä. Tosin ei se saari niin pieni ole, tai ainakin semmoinen tunne tulee kun kävelee siellä jalat kipeäksi.

Reissu on tehty ja taas takaisin kotona. Viime yö hävisi lentäessä Atlantin yli ja olen nukkunut vain muutaman tunnin päiväunet. Jotenkin aina jännää tulla takaisin, kun juuri äsken oli jossain ihan muualla. Omituinen tunne - tai sitten se on vain väsymys. Joka tapauksessa maapallo tuntuu aina vain pienemmältä, mitä kauempana käy.

Listataanpas muutamia huomioita jenkeistä:

• Kaikki näytti aika samalta, miltä televisiossa - kerrassa outoa.
• Jenkeissä kaikki tuntui olevan isompaa, “medium” juoma oli yleensä pienin mitä sai - noin puoli litraa
• Starbuckseja on joka toisessa kulmassa, ehkäpä samanverran kuin pubeja Dublinissa
• McDonaldsilta saa pirun hyviä ranskalaisia - jenkit tuntuivat ymmärtävän että niihin kuuluu laittaa suolaa, kertaakaan ei tarvinnut lisätä suolaa. Irlannissa ranskalaiset on täysin mauttomia.
• Jenkit osaa rakentaa. Korkeat talot on hienoja, kaupunki näyttää huomattavasti enemmän kaupungilta, kun talot on yli kolme kerrosta korkeita.
• Empire State buildingin hissi on pirun nopea, muttei silti tunnu normaalia hissiä nopeammalta.
• Syöminen jenkeissä on helppoa ja nopeaa. Pikaruoka paikkoja on paljon.

Enemmän juttua ja kuvia joskus ensi viikolla. Nyt vähän väsyttää ja olisi iso läjä muiden blogeja lukematta. Samulikin on ehtinyt Japaniin sillä aikaa kun oltiin jenkeissä, pitää mennä tutustumaan uuteen blogiin. Menkää tekin.

Ollaan selvitty New Yorkiin asti ja loydettiin 5th Avenuen Apple Store, josta nyt tatakin kirjoittelen. Kello on nyt paikallista aikaa 6.43, mutta aikaeron ja eilisten Tupin synttareittin ja lyhyeksi jaaneiden unien vuoksi vahan jo vasyttaa. Lento meni kuitenkin yllattavan nopeasti ja Manhattankin loytyi helposti. Mutta nyt katselemaan, mita kaikkea kivaa taalla storessa on…voi olla etta jotain tarttuu mukaan.

Palaillaan myohemmin.

Parin päivän päästä pitkäaikainen haave päästä käymään amerikkaan viimein toteutuu. New Yorkin matka on siis enää parin päivän päässä. Pääsee viimeinkin käymään oikeaan suurkaupunkiin. Jos reilun kahdeksan miljoonan asukkaan metropoli ei tunnu isolta, ei mikään.

En ajatellut nyt kirjoitella New Yorkin historiasta sen enempää, mutta en malta olla mainitsematta sitä seikkaa, että viimeksi kohteena olleella Amsterdamilla ja New Yorkilla on mielenkiintoinen historia. New York oli nimittäin alun perin nimeltään Nieuw Amsterdam (Uusi Amsterdam) kunnes Englantilaiset valtasi kaupungin ja muuttivat nimen New Yorkiksi. Se historiasta.New Yorkista on varmasti kaikilla omat käsityksensä ja odotuksensa. Seuraavassa enemmän ja vähemmän satunnaisessa järjestyksessä asioita, joita haluan nähdä New Yorkissa.

• Vapaudenpatsas, tuo Ranskalaisten lahja maailmalle. Pariisissa olisi ollut pienempi versio Vapaudenpatsaasta, mutta se jäi valitettavasti näkemättä.
• Apple Store(t), Manhattanilta löytyy nykyään jo kaksi Applen omaa liikettä, SoHo ja Fifth Avenue. Varsinkin Fifth Avenuen Store näyttää kuvissa kerrassan mahtavalta. Maailman paras kauppa? Kerron kun palaan.
• Times Square, ainakin tv:stä ja elokuvista tuttu aukio. Ei oikeastaan mitään hajua, mitä täällä on mutta ainakin valomainokset kuvissa on hienoja.
• Wall Street, katu jossa raha haisee. Ei kuulemma niin iso ja komea kuin voisi kuvitella.
• Central Park, tämäkin on tuttu tv:stä ja elokuvista (niinkuin New York muutenkin). Suuri puisto Manhattanin keskellä.
• Brooklyn Bridge, kuvat puhunee puolestaan.
• Ground zero, paikka jossa Manhattanin komeimmat maamerkit, WTC:n kaksoistornit, kasvoivat aina 9/11 asti.
• Empire State Building, Manhattanin korkein rakennus nyt kun WTC:n tornit ovat tuhoutuneet.

Siinä muutama nähtävyys mainittuna, suurin osa jäi mainitsematta. Aikaa 8 päivää, joten nuo nyt pitäisi ehtiä käymään ja paljon muutakin. Toivottavasti säät suosisi, en pistäisi yhtään pahaksi, jos olisi hellettä. Euroopassa matkusteluun on jo niin tottunut, että euroopan sisällä matkustaminen on alkanut tuntua samalta kuin kaupungista toiseen matkustaminen Suomessa. Jenkkeihin meno on kuitenkin vähän toinen juttu, varsinkin kun tietää miten tarkkoja jenkit on sinne menemisestä.

Nyt täytyy rueta miettimään mitä ottaa mukaan. Passin voisi ainakin koittaa muistaa. Pitää koittaa, jos ehtisi jossain välissä matkalla kirjoittamaan jotain tänne. Ja juttua New Yorkista viimeistään kun tulen takaisin.

Puukengät, tuulimyllyt,coffeeshopit, kanavat, Ajax, Heineken. Siinä asioita, joita minulle tuli ensimmäisenä mieleen Alankomaista ja Amsterdamista. Varmaan hyvin saman tyyppiset asiat tulee mieleen monille muillekkin.

Ensimmäinen asia, mikä pitää Amsterdamista kertoa, on se miten esimerkillisesti joukkoliikenne on järjestetty. Schipholin lentokentältä Amsterdamin keskustaan pääsemistä ei voisi juuri helpommaksi tehdä: sen kun ostat terminaalin automaatista lipun ja hyppäät junaan, jolla pääsee vartissa suoraan Amsterdamin keskustaan, aivan pääkadun päähän. Lisäksi junia menee noin 10 minuutin välein ympäri vuorokauden. Keskustassa jatkuu suurin piirtein sama linja - trammeja (ratikoita) kulkee ristiinrastiin tasaisin väliajoin. Näiden lisäksi pääsee liikkumaan vaikkapa kanaalibussilla.

Paras tapa liikkua Amsterdamissa on kuitenkin kävellä. Tämä noin 750 000 asukkaan kaupunki on sen verran pieni, että sen kävelee helposti ristiin rastiin keskusta-alueella. No, ainakin Irlannin kävelymääriin tottuneena (6 km töissä käydessä + kauppa yms. reissut päälle). Ensimmäinen huomio Amsterdamiin tullessa oli että kaupunki on harvinaisen vihreä ja vettä on paljon. Vettä todellakin on joka puolella - kaupunki kun on oikeastaan rakennettu veden päälle tai siltä se ainakin tuntuu. Kanavia kiertää ihan ympäri kaupunkia. Toisinkuin Venetsiassa on kanavat (kuulemma) leveämpiä.

Seuraavassa juttua Amsterdamista kuvin.

Ahtaassa kaupungissa pienet kulkupelit on käteviä. Autokanta oli melkein yhtä erikoinen kuin Venäjällä. Irlannissa on jo tottunut, että 99% autoista on 2000-luvulta. Hollannissa oli toisin ja autoja löytyi laidasta laitaan. Kummasti piristää liikennettä, kun kaikki autot ei ole samasta muotista.

Amsterdamissa oli yllättävän paljon mustia taloja. Amsterdamilaisille (Alankomaalaisille?) taloille ominainen piirre tuntui olevan ikkunaluukut, jotka tuovat taloihin kummasti ilmettä.

Amsterdam on varsinainen shoppaaja paratiisi. Ostoskadulla on kauppoja ihan järjetön määrä, joskin katua jonkin aikaa kuljettua alkaa tuntua, että on kääntynyt takaisin tulo suuntaan, kun samat kaupat alkavat toistua. Harmi, että shoppaamista piti vähän rajoittaa, kun New Yorkin reissu on jo kohta edessä. Epäilemättä sieltä tulee osteltua vähän enemmän tavaraa sitten. Mukaan tarttui kuitenkin parit paidat ja Samsoniten reppu. Hintataso on suhteellisen sama, kuin vaikkapa Irlannissa tai Suomessa. Mutta niinhän se on koko Euroopassa.

Amsterdamissa rakennuspinta-ala on aika kortilla, joten joka neliö on käytetty hyödyksi. Talot on paljon korkeampia kuin Irlannissa ja rappukäytävät ovat ahtaita. Tästä johtuen kaikissa taloissa on yllä olevassa kuvassa näkyvät ulkonevat puut, joita käytetään vielä nykyäänkin huonekalujen muuttamiseen asuntojen ylempiin kerroksiin.

Lisää hauskoja pieniä ajoneuvoja. Tämä puikkelehti keskellä ruuhkaista ja kapeaa ostoskatua.

Maikku poseeraa yhdellä lukemattomista silloista.

Ahtaassa kaupungissa on tilan loppuessa pitänyt ottaa käyttöön keino, joka ei ehkä kovin monessa muussa paikassa toimisi. Asuntoveneet kanaalien varrella on varmasti mukavan veden läheinen tapa asua. Voisi olla aika hauska kesäasunto Suomessakin.

Amsterdamissa riittää terasseja. Kuva on yhdeltä siltaterassilta - Amsterdamissa muuten saa tosi hyvää Fantaa.

Kuvassa näkee, miten veden päällä kaupunki todellisuudessa on. Varsinkin vanhimmat talot on rakennettu puupaalujen päälle ja tämä saa talot “elämään”. Talot ovat vinossa jokainen johonkin suunta, jos ei useampaankin. Olisi mielenkiintoista käydä sisällä kallellaan olevissa taloissa.

Pari asiaa vielä, joita ei voi jättää mainitsematta kun kirjoittaa Amsterdamista. Toinen on ruoka. Amsterdam tuntui olevan kovin kansainvälinen kaupunki ja ravintoloita löytyi yhdestä jos toisestakin maasta. Jostain syystä varsinkin Argenttiinalaiset tuntuivat olevan hyvin edustettuja ravintolatarjonnassa. Steak houseja oli tarjolla hyvä määrä, mikä lämmitti lihan ystävää, kuten minä. Paras ruoka, varsinkin hinta-laatu suhteeltaan, oli ehdottomasta New York steak house Rembrandt aukion vieressä. Kunnon Ducth steak aterian sai 14€ ja pesi kyllä 10-0 mm. vähän aikaa sitten Johnny Fox’s syömämme ruuan.

Toinen asia mistä on kirjoitettava on coffeeshopit. Ja näistä coffeeshopeista ei siis osteta kahvia vaan kannabis tuotteita. Alankomaathan on tunnettu vapaamielisyydestään ja siitä, että siellä saa mm. kannabistuotteita ostaa coffeeshopeista. Alkuun tuntui, että coffeeshopeja on aika harvassa ja pääkadun varressa niitä ei juuri olekkaan. Vähän aikaa kun kaupunkia kiertelee, huomaa että coffeeshoppeja onkin melkein joka kulmassa. Vahingossa niihin tuskin kukaan eksyy, siitä pitää huolen niiden nuhjuinen ulkoasu ja niistä leijaileva kannabiksen savu. Haju tosin on huomattavasti parempi, kuin tupakan savussa.

Siinäpä lyhyesti Amsterdamista. Mainittakoon vielä, että asuttiin neljän tähden Eden Rembrandt Square hotellissa, joka oli aikas hieno. Kaupunki oli kyllä erittäin miellyttävä ja varmasti erilainen, kuin mikään muu kaupunki. Kannattaa ehdottomasti käydä.

Amsterdamin reissu on takana ja seuraavaan reissuun onkin sitten taas reilu kuukausi. Kuvat Damista odottaa vielä muistikortilla siirtoa koneelle, joten Amsterdamista kirjoittaminenkin saa odottaa vielä hetken.

Viikonlopun lentelystä innostuneena ajattelinkin kirjoittaa nyt muutaman sanan lentämisestä. Sitten viime kerran eli kesäkuun alun jälkeen oli Dublinin lentokentältä hävinnyt normaalit check-in tiskit. Tilalla oli check-in automaatteja ja “bag tag and drop” tiskit. Aika näppärää - kunhan tietää miten toimia. Kentällä olevat toimintaohjeet kun ovat osoitus Irlantilaisesta logiikasta - jos irkkuohjeet sanovat että “Go to nearest bag tag and drop desk” se ei tietenkään tarkoita sitä, että silloin mentäisiin lähimmälle tiskille, vaan jokaiselle lennolle on määrätty tiski eikä se todellakaan välttämättä ole se lähin. No, eipä siinä, tämähän selviää heti kun ensin jonottaa väärälle tiskille. Niin Irlantilaista.

Samainen check-in tiskien katoaminen oli tapahtunut myös Amsterdamissa, liekkö ihan yleinen ilmiö? Amsterdamissa self check-inissä ongelmia tuotti lähinnä se, että automaatti pyysi 13 numeroista klm:n varausnumeroa ja meillä ei ollut kuin 6 merkkinen Aer Linguksen varausnumero. Vaan vilauttamalla passia automaatti löysi myös meidän varauksen, mutta ehkäpä ohjeita voisi parantaa tältä osin.

Ja kun ennen Damiin lähtöä pohdin, että vaikuttaako Lontoon terrori-iskujen paljastuminen myös täällä. Nyt voi vain todeta, että vaikuttaa. Kentällä oli vähintäänkin epäselvää saako koneeseen viedä käsimatkatavaroissa mitään nestemmäistä tai käsimatkatavaroita ylipäänsä. Summa summarum tällä hetkellä käytäntö on ilmeisesti se että britteihin ja jenkkeihin matkustavat eivät saa ottaa mitään nestemäistä matkustamoon. Ja Irlannista jenkkeihin (ja ilmeisesti myös britteihin) ei saa ottaa käsimatkatavaroita. Onneksi tilanen ei ole kuitenkaan yhtä paha kuin briteissä, missä kaikkien kaikki käsimatkatavarat tutkitaan läpi ja koneeseen ei saa mukaan kuin lompakon ja passin sekä ehkä kirjoja läpinäkyvässä muovipussissa. Eipä ihme, että ihmisten hermot on kireällä. Vähän mietityttää lähestyvä New Yorkin matka, jos nykyiset määräykset pysyvät voimassa. Ainakin lentoyhtiöt tekevät hyvät rahat, jos kaikki juomat pitää ostaa koneesta. Toisekseen voi käydä aika vähän pitkäksi 7 tunnin lennolla, jos ei saa mukaan mitään käsimatkatavaroita. Ja kolmanneksi, vähän arveluttaa laittaa kamerat sun muut särkyvät tavarat ruumaan. Mutta aika näyttää, saadaanko noihin rajoituksiin jokin järki.